Nyt on luvassa semmosta kuvapläjäystä että heikompia hirvittää. Kaks viimeistä päivää vietettiin Aten kans Shanghain World Expoon tutustuessa. Expo on Shanghaissa lokakuun viimeiseen päivään asti, joten nyt oli loistava mahdollisuus nähdä jotain spesiaalia, jota ei varmaan koko loppuelämän aikana enää pääse näkeen. Kaupungilla ei voi välttyä törmäämästä expohössötykseen. Joka puolella on expomaskotin kuvia, mainoksia, slogania "Better City, Better Life" höystettynä idyllisten kiinalaisperheiden kuvilla, expokrääsää ja vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka palvelevat expovieraita kaikissa expoon liittyvissä kysymyksissä.

Expo oli toisaalta pettymys, toisaalta positiivinen yllätys. Pettymys se oli paviljonkien sisällön takia. Mä kuvittelin, että niillä olis paljon enemmän informaatioarvoa. Ajattelin, että esim. USA:n paviljonki olisi tavallaan pienoismalli ja läpileikkaus koko maasta: olisi juttua New Yorkin pilvenpiirtäjistä, intiaaneista, apartheidista, Grand Canyonista, Las Vegasista ja Hollywoodista. Ja tämä toistuis joka maan kohdalla. Näin ei tosiaankaan ollut, vaan jotku paviljongit pysty käveleen parissa minuutissa läpi, jos ei halunnu jäädä katseleen jotain paikallisten perinneasujen yksityiskohtia. Positiivinen yllätys oli visuaalinen puoli. Toki tiedettiin, että expoalue on iso, mutta oli se kuitenki paljon isompi kun oltiin osattu kuvitella. Ja varsinkin yöaikaan kaikki paviljongit oli aivan mahtavan näköisiä ja tunnelma oli ajottain tosi epätodellinenki. Kuvista voitte katsoa ite.

Expossa on siis edustettuna yli 190 maata ja 50 kansainvälistä organisaatiota. Shanghain expon alue on suurin maailmannäyttelyiden historiassa, 5,3 neliökilometriä. Alue jakaantuu kahdelle puolelle Shanghain halkovaa Huangpu-jokea: eteläpuolella on valtioiden paviljongit ja muutkin expon pääjutut ja joen pohjoispuolella on yritysten paviljonkeja sekä teemapaviljongit. Nyt jälkeenpäin oon lukenu faktatietoa exposta, ja on pojat hurjaa luettavaa. Vierailijoita odotetaan 70-100 miljoonaa. Alueen valmisteluun käytettiin 34 MILJARDIA EUROA, mikä on siis enemmän kuin Pekingin Olympialaisiin. Expoa varten alueen aiemmat rakennukset purettiin ja alueelta häädettiin 270 tuotantolaitosta (mm. eräs yli 10 000 ihmistä työllistänyt) ja 18 000 perhettä. Kiva. Vapaaehtoistyöntekijöiden määrä on myös älytön: 1,7 miljoonaa!! Expon päätyttyä kaikki paviljongit varmaankin puretaan ja alueelle rakennetaan taas jotain uutta. Kiinassahan tämä on mahdollista.

Expoon menijöille pari vinkkiä:

1. Hyvät kengät. Oikeesti. Ihan sama, kuinka rumat ne kuusi vuotta vanhat tennarit on, mutta jos ne on mukavimmat, niin laita ne. Tuolla alueella joutuu käveleen aivan älyttömiä matkoja ja seisomaan jonoissa tuntitolkulla.

2. Mahdollisimman vähän tavaraa. Se kevytkin laukku alkaa painaan illan päälle aika mukavasti. Reppu olis ergonominen vaihtoehto, mutta sitä on hankalampi vartioida mahdollisten varkaiden varalta. Ja ei mitään passeja tai luottokortteja tai muuta arvotavaraa mukaan tietenkään.

3. Tuoli. Varsinkin toisena päivänä jonoissa seisominen alkoi tuntua jaloissa melko ilkeältä, joten jos jaksaa raahata jotain kevyttä retkituolia, niin kannattaa ottaa matkaan.

4. Muista syödä. Ruokapaikkoja löytyy paljon, mutta ne on keskittyneet vahvasti aina tietyille alueille. Känkkäränkkä tulee kuitenki nopsaan, jos verensokeri tippuu liian alas. (Kokemuksesta en tietenkään tiedä tätä..)

5. Hyödynnä expoalueen busseja. Me tajuttiin vasta toisena päivänä, että niillä on helppo kulkea jos jaksaa vaivaantua vähän kauemmas paviljongeilta. Bussit on ilmaisia ja ne kulkee jollain ihme systeemillä, joka saa ne kuulostamaan samalta kuin metro.

6. HYVÄT HERMOT. Expossa käy päivittäin noin 400 000 ihmistä, joten yksin ei tarvi olla. Kannattaa muistaa pitää puolensa jonoissa, jotkut on tosi törkeitä etuilemaan. Kaikenlaisia opiskelija- ja koululaisryhmiä ja kiinalaisten eläkeläisten seuramatkaryhmiä riittää myös.

Oltiin taas aika myöhään liikenteessä ja saavuttiin expoalueelle kahden aikaan iltapäivällä. Tänne ei ollu helppo tulla metrolla, sillä keskustan metroasemillakaan työntekijät eivät oikein osanneet sanoa, mille pysäkille olisi pitänyt jäädä. Jäätiin sitten liian kauaksi ja jouduttiin kävelemään aika pitkä matka lähimmälle portille. Pääsymaksu oli aikuiselta 160RMB:tä ja opiskelijalta 100RMB:tä. Ei oikeastaan tietty, minne kannattais mennä, joten käveltiin vaan eteenpäin ja tultiin ekaks Pohjois- ja Etelä-Amerikan alueelle. Kuten näkyy, oli siellä muitaki jonottamassa.

Eka paviljonki mihin mentiin, oli USA. Kiinalaiset on yleisesti jumalattomia USA-faneja ja jonotki tonne oli sen mukaiset. Mutta ajateltiin, että USA:n paviljonki olis varmaan mahtava. Tää paviljonki oli sellainen, joka kuljettiin läpi isoissa ryhmissä - ohjelma oli tavallaan johdettua. Suurin osa paviljongeista oli toki sellaisia, että sielä sai pyöriä omin päin. Kiinalaisia hauskuutettiin viedoilla, jossa  monet eri amerikkalaiset yrittivät opetella puhumaan kiinaksi pari lausetta.

Ja tuttujakin näkyi! Barak ja Hilary puhuivat kauniita maailman tulevaisuudesta ja kansojen yhteistyöstä ja lapsista.

Toisessa auditoriossa oli aika pitkä 4D-esitys (!), jossa pieni tyttö halus istuttaa nätin puutarhan betonihelvetin keskelle jne. Lopussa oli siistiä, kun videossa myrskysi, niin auditorion katostakin tuli vettä ja penkit tärisivät.

USA:n paviljongin jälkeen lähdettiin käveleen kohti Euroopan aluetta - pitihän Suomen paviljonki ehdottomasti tsekata.

Romania.

Turkki.

Viro. En oo varma, onko tuo glitterhökötys osa tuota Viron paviljonkia vai onko se jonku maan oma.

SItten törmättiin tämmöseen kaunokaiseen. Olin niin mielissäni, kun ympärillä oli jotain Suomalaista, että tästä pitänee varmaan tehdä ihan oma postaus. :)