Mä rakastan huvipuistoja. Siis RAKASTAN. Mun unelmatreffit olis ehdottomasti aurinkoinen kesäpäivä Särkänniemellä, joka sitten huipentuis vielä huikeaan iltaan kaupungilla. No, aika pirun lähelle sitä päästiin myös Shanhaissa! Edellisestä huvipuistokerrasta oli ehtiny kulua jo aikaa, joten olin ihan täpinöissäni, kun löysin Shanghaista Jinjiang-parkin, joka näytti sisältävän muutamia järkyttävän hurjia laitteitakin. Oon rakastunu myös New Kids on the Blockiin, kun löysin siltä biisit Big Girl Now ja Dirty Dancing. NKOTB:n kulta-aikoina mä olin vähän liian pieni ymmärtämään sitä ja tosisani luulin, että nuo on niitä sen vanhoja biisejä 90-luvulta. Vähänkö on hyviä, ei ole ihme, että on ollu niin suosittu! Pettymys oli suuri, kun tajusin, että siellähän on Lady Gagaa sun muuta mukana. :D Aten sanoin, "eihän niitä vanhoja biisejä kuuntele pirukaan".

Lauantaina nukuttiin taas aivan liian myöhään ja lähdettiin seikkaileen metrolla kohti puistoa. Helppoa kuin heinänteko jälleen kerran, sillä puistolle oli oikein oma metropysäkkikin.

 

Ennen huvipuistoa koin elämäni karmeimman ruokakokemuksen. Kyllä nyt läskilihakeitot ja kampsut on löytäneet voittajansa! Oon tällä reissulla syöny kaikkea epämääräistä, siilin ja aasin lihasta pikkulintujen mahalaukkuihin, mutta tämä on kyllä ehdoton yliveto. Mentiin metroaseman kupeessa sijaitsevaan pikaruokapaikkaan, joka näytti viihtyisältä ja jossa oli paljon asiakkaitakin. Hajukaan ei ollu paha, monesti kiinalaisissa ruokapaikoissa on. Ei tietenkään ymmärretty merkeistä mitään, joten osoitin vaan kuvaa, jossa oli monilokeroinen lautanen täynnä riisiä, vihanneksia ja jotain ruskeaa lihaa, oletettavasti häränlihaa. Ei voi olla kovin pahaa.

No, mitäs sanotte TÄSTÄ??!! Mitä tämä ees ON?? Hyi saasta, hyi hitto, hyi vit..si, hyi %¤#/&=¤=¤!!! Ei ollu ihan härkää ei. Haju oli yllättävän neutraali, mutta kattokaa nyt tuota! Olin aluksi varma, että tuo on joku osa härän sukupuolielimiä, siltä tuo paksu ja kaareutuva nahka ainaki vahvasti näyttää. Mutta sitte käänsin nuo kokkareet ympäri ja löysin nuo luut. Hyi saasta, hyi saasta. Ja mites toi aivoilta näyttävä mömmö tuossa keskellä! Pitkän tutkailun jälkeen tultiin siihen lopputulokseen, että tuo on sian sorkka. Nilkasta pätkästy sian sorkka. Ei oikeasti riitä meikäläisen verbaaliset kyvyt kuvailemaan sitä, miten ällöttävää oli ku tuollaset oli omalla lautasella, 40 sentin päässä omasta naamasta. Muu annos koostui lasinuudeleista (HYI SAASTA), epämääräisestä salaatista (HYI SAASTA), tofukeitosta (HYI SAASTA). Riisiä sentään söin pari lusikallista.

Ei paljo naurattanu.

Huvipuiston portilla meinasin saada känkkäränkkäkohtauksen, kun tajuttiin, että puisto oli enää vaivaiset kolme tuntia auki. Mitä siinä ajassa ehtii, jonottaa yhteen laitteeseen kun shanghailaisessa huvipuistossa on lauantaisin varmaan astetta enemmän ihmisiä? Atte lupautu tuleen huomenna uudestaan puistoon (aww), mutta onneksi ei tarvinnu, sillä jonoja ei ollut yhtään. Tai no, kerran saatto joutua katsomaan vierestä jonkun suositun laitteen pyörimisen, mutta pääasiassa piti odotella, että laitteet täyttyy ihmisistä. Älytöntä! Hinta oli myös naurettava, 80RMB:tä eli reilu 8 euroa, ja sillä sai mennä kuuteen laitteeseen. Puisto oli tosin pienempi kun luultiin, mutta kolme tunti oli juuri passeli aika tuonne. :)

Maailmanpyörä oli aikamoinen! Huomatkaa kyyneleiden takia pilalle menneet meikit. Kyllä, on se nyt myönnettävä että ah niin peloton ja hurjapäinen Reiska ei ole enää entisensä. Oon tullu vanhaksi, pelottaa laitteissa! :( Tässä vaiheessa oltiin käyty ainoastaan yhdessä laitteessa, joka näytti ihan lällyltä. Siinä istuttiin "mootoripyörän" selässä sellaisella pyörivällä alustalla, joka vielä meni päästä päähän halfpipe-rataa. Särkänniemeen Tyrsky-laitteen tyyppinen siis. No, kukahan se huutaa siinä pahemmin ku lapset ja puristaa kiinni ja pelkää henkensä edestä.. Jep, minä. En sentään itkeny, mutta jotain kauhun ja ilon sekaisia kyyneleitä vuodatin. Olin aluksi kiusannu Attea, kun se myönsi, ettei välttämättä uskalla lähteä hurjimpiin laitteisiin, mutta se vaan naureskeli ja nautti kyydistä. Ei sen näin pitäny mennä, prkl..

Se "lälly" laite siis alavasemmalla, tuo keltainen. Näkymät maailmanpyörästä oli muutenki komeat, kaupunki jatkui harmaana massana silmänkantamattomiin asti.

Tämän laitteen nimeä en muista, mutta ristin sen Helvetinkoneeksi. Atte vähän arkaili ennen tuohon menoa, mutta mää vakuuttelin, että oon ollu tuon tyyppisissä laitteissa aiemminkin, eikä ne ole pahoja. Eipä vissiin!! Sellainen 45 asteen poikkeama alkuasennosta oli vielä ihan jees, mutta ei juma kun se nousi noin ylös kun tuossa kuvassa ja vielä korkeammallekin. Mä puristin kauhuissani kiinni, jalat istuimen alle puristettuina, pidin silmiä kiinni ja joko huusin tai sadattelin "Mää kuolen, voi luoja että pelottaa, millon tää loppuu, en mee v***u enää yhteenkään laitteeseen, MILLON TÄÄ LOPPUUU?!?!". Pahinta tuossa, ja kaikissa muissakin laitteissa, oli se, että siinä pääsi hölskymään. Kun tuo nousi vielä korkeammalle kuin tuossa kuvassa, tunsi miten persus irtosi penkistä ja siinä roikkui ainoastaan sen hartiatuen varassa. En mää esim. Särkänniemen Tornadossa tai Lintsin Kieputtimisessa (vai mikä se nykyään on) pelkää, koska ne turvakaaret puristuu niin lujasti kiinni, mutta auta armias jos ne jää tolleen löysälle. Hyi. Tärisevin jaloin tuolta käveltiin pois. Tai minä kävelin, Aten mielestä tuo oli kiva laite ja se piti silmiä auki koko ajan. Just. :D

"Sä näytät aina niin vaivaantuneelta jos otan susta kuvia." "Jaaha, no oisko parempi että poseeraisin näin?!" "No, itse asiassa melkeinpä olis.." :D

Tässä oli sitten suurinta kauhua ja kunnioitusta nauttiva laite. Tuo vaunu kiipesi hitaaaaasti tonne ylös, josta se lähti tippumaan alas silleen, että kyytiläisillä oli selkä menosuuntaan päin. Loppuradasta ei ole kuvaa, mutta se teki siinä korkkiruuvisilmukan ja nousi vielä huippukorkeuteensa radan päässä (näkyy tuossa Helvetinkone-kuvassa takana). Siitä se sitten palasi samaa reittiä takaisin lähtöruutuun. Olin niin järkyttyny Helvetinkoneesta, että jos olisin ollu yksin huvipuistossa, niin en olis takuulla menny tähän laitteeseen. Atte sai kuitenkin tsempattua sen verran, että jalat edelleen täristen mentiin istumaan. Monta kertaa piti varmistaa, että turvakaaret oli varmasti kiinni ja matka tuonne ylös oli se kaikkein pahin. En ole kovin montaa kertaa elämässäni pelänny niin paljon. Kun se lopulta lähti hitaasti valumaan taaksepäin, pelko hävisi sillä rata oli yllättävän mukava ja ennen kaikkea nopeasti ohi. :D Käytiin toisenkin kerran tuossa laitteessa, kun jäi yksi lippu yli!

Parissa muussakin vuoristoradassa käytiin, mutta en nyt jaksa niistä tarinoida - en usko, että ketään kummemmin kiinnostaakaan. :D Mutta voin todellakin suositella tuota huvipuistoa Shanghain kävijöille. Koko päivää siellä ei saa kulumaan jos on yhtä vähän jonoja kuin nyt oli, mutta muutamaksi tunniksi aivan loistava paikka ja ennen kaikkea se hinta-laatu-suhde on uskomaton. :)

Metroasemalla oli kätevä automaatti, josta sai jos jonkinlaista lääkettä.

Huvipuiston jälkeen mentiin mässäilemään Pizzahutiin. Söin maailman ihaninta mangovaahtokakkua, mutta pitsassa ällötti ne porsaanlihapalat. Ne maistui just siltä, miltä tuolla huvipuistossakin haisi kiinalaisten pikaruokakojujen edessä - eli kuvottavalta.

Illalla lähdettiin ulos, kierteleen Bundin aluetta, jossa meidän hostellikin oli, ja tarkoituksena oli lisäks käydä siemailemassa pari cocktailia hienoissa baareissa. :) Aloitettiin "perinteisesti" Captain Barista meidän hostellin katolta. Tällä kertaa ihmisiä oli melkeinpä liikaa ja ei viihdyttykään kovin kauaa. Ihania nuo Diorin mainokset. :}

Tuohon oli rakennettu väliaikainen höskä noita Dior-bileitä varten. Paljon siellä näytti ihmisiä palloilevan ja David Guettan Memories sieltä pauhasi vaikka kuinka kauas, mutta ei ihan kehdattu yrittää sisään. :D

Jes, mun viehätysvoima on palautunu tämän vaalentuneen tukan ansiosta! :D Jes, jes! Ehdin tosiaan jo vaipua epätoivoon, ku kukaan ei tullu pyyteleen mua kuviin, kun hiukset oli tummimmillaan, mutta nyt on nekin kurjat ajat ohitse.

Eipä siinä kummempia, kierreltiin ja pällisteltiin. Käytiin vielä yhdessä oluttuvassa, jossa mä otin ekaa kertaa ikinä Frozen Margaritan. Mitä hittoa, sehän on jotain suolalitkua? :D Ihan kamalaa, jäi juomatta. Onneksi mentiin aika aikaisin nukkumaan, sillä seuraavat kaks päivää oli kuluttavimmat pitkään aikaan - EXPO.