Teree vaan ja elossa ollaan!

Viimeinen kuukausi on ollut aikamoista härdelliä ja siitä syystä tämä blogikin on jäänyt unholaan. Tehtiin tosiaan se iso reissu Thaimaaseen ja Malesiaan ja sen jälkeen Atte tuli vielä Suomesta asti morjestamaan mua Kiinaan. :) Thaimaan reissu oli epäonninen, sillä mun laukku varastettiin Koh Phanganilla ja kaiken kukkuraksi sairastuin. Ihan niinku se, että mun jalat turpos valtaviksi kuumuudesta johtuen (:D) ja itikat söi ne täyteen isoja kutiavia läikkiä, ei olis riittäny, sairastuin mahatautiin ja kuumeeseen. Jos ei muuta, niin olen tämän vaihdon aikana saanu olla ainaki tekemisissä erilaisten viranomaisten ja kansainvälisten yritysten kanssa. :P Tutuksi on tulleet Kiinalaiset sairaalat, Thaimaan poliisi, suurlähetystöt, vakuutusyhtiöt, pankit, Western Union, DHL:n kuriiripalvelut jne.

Mä haluaisin kirjoittaa tätä blogia ihan kronologisesti, eli seuraavaksi olis vuorossa lisää juttua Pekingistä. Mutta koska oon laiska ja nyt vaan tuntuu siltä muutenki, niin kerrotaan siitä kahdesta viikosta milloin Atte oli täällä. Thaimaan ja Malesian reissusta ei tietenkään itellä ole mitään kuviakaan, koska varastetun laukun mukana meni puhelin, lompakko, kamera ja mun lempparikengät. :(( Pitää pyytää kuvia muilta vaihtareilta ja laittaa kuvapläjäystä jossain vaiheessa.

Elikkä, 5.5 oli se kauan odotettu päivä, kun Atte lensi Suomesta Guangzhouhun ja mä saavuin paikalle Kuala Lumpurista. Se edellisessä postauksessa kiroamani tuhkapilvi oli onneksi jo haihtunut, joten molempien matkat meni loppujen lopuksi ihan ongelmitta. Guangzhoussa iski vastaan aivan järkyttävä kosteus! En tiedä mikä sen paikan ilmastossa on vikana, mutta siellä on ympäri vuoden aivan älyttömän kosteaa: ikkunat ja kaikki pinnat on nihkeät vesihöyrystä ja ulkona voi kulkea noin 30 sekuntia ennen ku on ihan hiessä. Mä olin tietenki jo vähän tottunu trooppiseen ilmastoon, mutta Atella tais olla vähän vaikeampaa aluksi. :D

Ensimmäinen homma oli hotellin hankinta ja jälleen kerran luotettin Lonely Planetin suosituksiin. Hotelliksi valikoitui Elan-Hotel, joka oli mukavan moderni ja siisti. Kylpyhuone oli erotettu muusta huoneesta turkoosein karkaistusta lasista tehdyin seinin, joten toisen hahmon saattoi erottaa liikkuvan sisällä. Illalla ei jaksettu tehdä muuta kuin käydä syömässä ja kaupassa. lhmeteltiin myös kovasti, että miksi niin hienossa hotellissa ei ollu ilmastointia ja yö meni kirjaimellisesti kosteissa merkeissä. Aamulla huomattiin, että mitkä nuo suorakaiteen muotoiset reiät on tuolla katonrajassa ja mikä tuo nappi on seinässä.. Jep, ilmastointihan se. Terveisin kaksi tekniikan ylioppilasta! Tuskaa lievensi kuitenkin se mahtava kasa tuliaisia, joita olin kyllä osannut ihan vaatiakin. :D Olivia, Trendi, pari Cosmoa, hiuslakkaa (!!), itseruskettavaa, B-vitamiinejä ja lisäks lakritsia, ruisleipää ja metukkaa!! Olinko ees pähkinöinä hä?!

"Ei se puikoilla syöminen voi olla vaikeaa."

Seuraavana päivänä suunnattiin kohti Hong Kongia, mutta ensin piti saada rahaa vaihdettua. Mulla oli kaikki omistamani rahat Malesian ringgitteinä (pankkikortithan meni sen laukun mukana myös) ja niitä ei voinu vaihtaa Guangzhoussa MISSÄÄN. Onneks kuitenki harhailtiin pankista toiseen ja raahattiin painavia laukkuja siinä uskomattoman kuumassa ja kosteassa säässä.. Meinas hermotkin mennä "pari" kertaa.

Junalla pääsi Guangzhousta Honkkareihin tosi helposti: junia lähti n. puolentoista tunnin välein ja hinta oli 190 HKD eli n. 19 euroa. Suurin vaikeus oli väistellä ja torjua kaiken maailman kusettajat, joita parveili Guangzhoun juna-asemalla. Tais olla taksikuskeilla sopimus näiden kusettajien kanssa, sillä taksi ei vieny meitä suoraan juna-asemalle vaan vähän matkan päähän siitä. Sitten paikalle hyökkäsi tyyppejä, jotka olis tarjoutunu saattamaan meidät asemalle, maksua vasten tottakai. Ei kiitos. Tai pikemminkin "NO NO NO NO NO".

Hong Kongissa meillä ei myöskään ollut hotellia varattuna, joten taas Lonely Planet käteen ja taksiin. Haluttiin hotelli Kowloonin alueelta ja nettiyhteys kuului ehdottomiin vaatimuksiin kans. Päädyttiin Man Hing Lung -hotelliin, josta sai ainakin todella ystävällistä palvelua. Hotellin omistaja tuli meitä oikein vastaan kun jäätiin taksista ja saattoi perille. Tosin se lienee välttämättömyys asiakkaiden saamiseksi, sillä hotelli sijaitsi ison "Mansionin" 14. kerroksessa. Mansion on siis iso talo, jossa on alakerrassa erilaisia liikkeitä ja yläkerrokset on täynnä pieniä hostelleja ja ihan tavallisten ihmisten asuntoja.

Tervetuloa kotiin! Niinpä, ei tuo yöaikaan kovin kutsuvalta näytä, mutta oli siellä vartijat ja kaikki. Ja aivan älyttömästi ihmisiä kaikista maailman kolkista! Tuossa edustalla hengaili iltaisin todella paljon mustaihoisia miehiä, en tiedä miksi, ja täytyy kyllä myöntää että olis pelottanu yksin kävellä.

Syy, miksi bongattiin juuri tämä hotelli oli kahden hengen huoneen halpa hinta. No, se halvin huone oli sitten pinta-alaltaan noin 6 neliömetriä ja siihen oli ahdettu kaks pientä sänkyä vastakkain ja lattialla ei ollut tilaa edes avata matkalaukkua. Lopulta jouduttiin ottamaan neljän hengen huone, jossa oli kaksi parisänkyä - yksi meille ja yksi meidän matkatavaroille. :D

Honkkareissa oltiin kaikkeaan neljä päivää, palataan muihin kuulumisiin taas vähän myöhemmin!