Nyt ei millään jaksa tehdä kunnon postausta kuulumisista. Olis niin paljon kerrottavaa, että ei tiedä mistä alottais. Pekingin reissu Annikan kanssa oli mahtava, tottakai. <3 Lisäks viime viikonloppuna tehtiin koulun järjestämä retki Kiinan posliinipääkaupunkiin, Jingdezheniin. Nyt vietellään taas arkipäiviä täällä Nanchangissa ja pitäis muka jaksaa käydä koulussakin. Ilma on taas kuin morsian: vettä tulee ja ukkostaa ja elohopea on pudonnut jonnekin 5 asteen kieppeille. Missäs on ne Nanchangin tukahduttavan kuumat kesäsäät mistä meitä varoiteltiin.. Ens viikosta alkaen seuraava kuukausi on kuitenki ihan huikeeta aikaa, sillä lähdetään porukalla reissuun Thaimaaseen ja Malesiaan! Mä tosin "joudun" palaamaan muita aikasemmin takaisin Kiinaan, sillä toinenkin erittäin mieluisa vieras on tulossa tänne kahdeksi viikoksi, hihi. :]

Mun kulttuurishokin kriisivaihe on mennyt ohi, mutta toki yhä on ikävä monia asioita kotoa. Ajattelin nyt listata tähän niitä asioita kuvienkin muodossa. :) Osa kuvista on aika vanhoja, sillä oli yllättävän vaikaa löytää sellaisia, joissa ei olis ollu kovin pahasti ulkopuolisten naamoja esillä.

Eniten on ikävä tietysti perhettä ja kavereita. Ei siitä vaan mihinkään pääse, että vaikka uudet tuttavuudet olis kuinka kivoja, niin silti ne omat, parhaat kaverit on sitä parasta seuraa. En panis ollenkaan pahakseni, jos nyt tähän talon katolle laskeutuis joku suihkukone, joka veis mut viikonlopuksi kotiin Kemijärvelle. Suuntaisin välittömästi mätköttämään sohvalle, söisin kursulaista ja suolakalaa ja katsoisin hömppäohjelmia telkkarista.

Kuva meikäläisen ylioppilasjuhlista vuodelta 2007.

Tais olla tapsana 2008, paikka Kemijärven Mestarin kievari. Ja joo, tuolta minä näytän aina ku hymyilen.

Killan pikkujoulut 2009.

Täytyy tunnustaa, että mulla on tämä hurmaava otos koneen taustakuvana. :D NääSpeksi 2008, ehdittiin jossain vaiheessa iltaa pyörähtää Onnelassakin. Aww, nämä oli ehkäpä parhaita aikoja ikinä!

Elliä on tietenkin kova ikävä koko ajan. :( Hän ei ehkä ole maailman sosiaalisin tai lempein kissa, mutta silti Hän on paras. Ja älykäskin vielä! (Nirhaan sen, joka pilkkaa Ellin vartalonmuotoja.)

Oma koti Oulussa on ihan ykkösmesta. Se ei ehkä ole maailman suurin tai siistein kämppä, mutta kyllä siellä on koettu niin monia hauskoja hetkiä ettei missään! Olen tässä kolmen vuoden aikana kiintynyt tuohon kämppään jo aika lailla - varsinkin, kun sen sijainti on mun mielestä aivan törkeän hyvä. Tavaramäärän paisuessa asunto on kuitenkin käynyt vähän pieneksi, joten vaihto suurempaan saattaa tulla ajankohtaiseksi.

Tältä minä näytän kun olen kotona. Tosin tässä on vähän poikkeustilanne, sillä on vuoden 2008 proffasitsien jälkeinen päivä.. Pitsaa, kotipöksyt ja Pakkotoisto.comia.

Ajankohtaisin kaipauksen kohde on Wappu. Mulla jää siis tänä vuonne Oululainen TeekkariWappu väliin, ja se harmittaa ja paljon (tosin ehkä mä selviän siellä Thaimaassa ja Malesiassakin..). Olis mahtavaa päästä heiluttamaan Wesibussia ja tälle Wapulle oli ohjelman mukaan vaikka mitä mukavia tapahtumia luvassa. Nyt kolmantena opiskeluvuotena on jo pikkuhiljaa alkanu tuntea kuuluvansa sinne jarruosastoon. Ensi vuoden Wappuna olen varmaan sitten jo niin aikuinen, että käyn kannustamassa joukkueita Kirkkovenesoudussa ja Wappupäivänä menen ystävättärieni kanssa shamppanjapiknikille Ainolanpuistoon.. ..tai sitten en.

Wapun lisäksi myös muita yliopistossa opiskelun lieveilmiöitä, kuten kaikenmaailman bileitä, on ikävä. Suomalaisetko muka jäyhää ja tylsää kansaa, pyh!

Ja miten se menikään - what happens in Teekkaritalo stays in Teekkaritalo, right?

Haalarit on ehkä maailman paras vaate: kestävät niin lumessa kuin kivisessäkin maassa pyöriskelyä, ovat (meillä) kivan väriset, niihin voi huoletta toteuttaa vaikka minkälaisia DIY-juttuja ja lisäks niissä on niin isot taskut, että laukkuakaan ei tarvitse raahata mukana.

Ja sitten se kesä! Kuten tuli jo sanottua, niin täällä on taas kerran aivan uskomattoman kylmä, ja kotonakin pitää kulkea viltteihin kääriytyneenä. Siksi kirkuisin ilosta, jos pääsisin nyt heti päiväksi kesäisen lämpimälle Tuiran biitsille hengaamaan.

Suomalaisia ruokia ja juomia on myös ikävä. Vaikka kiinalainen ruoka on parhaimmillaan aivan järisyttävän hyvää, niin tykkään silti enemmän suomalaisista pöperöistä. Niinkin arkinen ruoka kuin makaronilaatikko tuntuu aivan herkulta nyt. Ruisleipää, metukkaa, kunnon juustoa, maitoa, jauhelihaa, pihvejä, suolakalaa, kuivaalihaa, pottuja jne saa lähettää tänne paketissa! Vaikka en ole mikään kauhea salmiakki- ja lakritsifani, niin sydän hypähti kurkkuun, kun eilen bongasin kampuksen supermarketista mustia karkkeja. Mutta ne olikin jotain outoja persikkajuttuja. :( Kuva on killan viini-viski-juusto-illasta vuodelta 2008.

Festarit! Viime vuoden Ruisrock-reissu oli ikimuistoinen ja ristin kaikki sormet ja varpaatkin, että tänä kesänäkin pääsen jonnekin festareille - QStockikin kelpaa. Tosin luin Iltalehden sivuilta, että joku sääguru oli ennustanut Suomeen surkeaa kesää noin ilmojen puolesta. BUU!

Lisäks mulla on ikävä mun vaatteita. Otin tänne tarkoituksella tosi vähän vaatteita mukaan - ajatuksena oli tietenkin shoppailla täältä sitten lisää. Hüseyinilläkin on valehtelematta kolme kertaa enemmän vaatteita mukana täällä kun mulla. En ole kuitenkaan ostellut vielä kovinkaan paljoa vaatteita täältä, joten aika lailla samoissa rytkyissä täällä kuljetaan päivästä toiseen. Tuonne Thaimaan reissulle on tosin aivan pakko ostella kesävaatteita, voi harrrrrrmin paikka. :> Kirpputoreja ikävöin kans! Luultavasti täältä Kiinanmaaltakin jonkinlaisia kirppareita löytyis, mutta en usko hetkeäkään, että sieltä tekisi mitään hyviä vaatelöytöjä. Mä rakastan kirpputoreja, siellä on sellainen metsästämisen meininki kun niiden lukemattomien rumien rättien lomasta etsii niitä helmiä. Kirpparilta tulee ostettua paljon farkkuja (joistain syystä muiden takapuolien muokkaamat housut istuu mulle kauppojen housuja paremmin), kenkiä ja tietysti kaikenlaisia puseroita - monet mun lempivaatteista onkin peräisin kirpparilta. Ja paino sanalla kaikenlaisia, sillä koska kirpparivaatteet on niin halpoja, voi helposti ostaa omasta tavanomaisesta tyylistä enemmän poikkeavia vaatteita testattavaksi.

Jotain mekkotestailua vuonna 2007. Tuokin mekko on jo saanu kirpparin kautta uuden kodin.

Lisää pinnallisia juttuja. Älkää naurako, mutta mulla on ikävä hiuslakkaa ja itseruskettavia voiteita. Mun hiuslakkapullo TAKAVARIKOITIIN Pekingin metrossa, uskomatonta. Joo, olin varmaan niistä senkin päivän kahdeksasta miljoonasta matkustajasta ainoa, jolla sellainen oli laukussaan. Aasiassahan hiuslakka ei ole mikään normituote kuten Suomessa ja en ole sitä löytänytkään täältä kampuksen marketeista. Uskon kuitenkin, että sitä myydään esim. Wal-Martissa. Ja jos ei myydä, niin taas yksi item lisää mun Suomi-tuliais-listaan. ;)

Meikäläinen ei rusketu luonnollisesti juuri ollenkaan, joten ainoa keino saada kaunis väri pintaan on itseruskettavat tuotteet. Onneksi täällä myydään sentään aurinkorasvaa, ilman sitä en pärjäisi hetkeäkään sitten Thaimaassa. Vähän huolestuttaa muutenkin, miten mun iho kestää aurinkoa, sillä viime kesänä sain ensimmäistä kertaa tutustua sellaiseen miellyttävään juttuun kuin aurinkoihottuma. Jep, jossain vaiheessa kesää rintaan ilmestyi sydämen muotoinen aurinkoihottumaläikkä ja voi elämän kevät että se kutisi. Parasta siis muistaa suojata iho kunnolla ja pysytellä varjossa päivän kuumimmat tunnit.

Hihi, tätäkin paikkaa mulla on vähän ikävä, ketkä tästä kuvasta sen tunnistaakaan. ;) Viime aikoina tämä on jäänyt ihan totaalisen unholaan, mutta kesällä pitää jälleen verestää hyviä muistoja.

Voi voi, ensimmäiselle viikolle Suomessa on luvassa siis älyttömästi ohjelmaa: pitää nähdä porukoita ja kavereita, helliä Elliä, käydä kirpputoreilla, käydä ulkona syömässä ja juhlimassakin, ottaa arskaa ja kaiken lisäks rentoutua kotona.