Kuuma! Nyt se on kesä tullu Nanchangiinki ja suhtaudun asiaan vähän ristiriitaisesti. Sinänsä kiva, että on lämmin ja aurinko paistaa, mutta silmien särkeminen, hikoilu, rakot ja yleinen kyvyttömyys tehdä mitään fyysistä ennen klo 18 ei miellytä. Huvittaa, kun kiinalaiset tytöt kävelee aurinkovarjojen kanssa, että naama ei vahingossakaan sais vähääkään väriä ja meikäläinen taas läträilee iltaisin itseruskettavien kanssa.. Tällä viikolla meno on ollu hyvin rauhallista: ollaan käyty koulussa (haluaisin tuoda esille, että MINÄ olen valinnut AINOANA yhden ylimääräisen business-kurssin)  ja no, eipä oikeastaan mitään muuta. :P

Ja millon meikäläinen sitten palaa Suomeen? Vaihtoehtoja on muutama:

1) Suoritan viimeisen tentin 23.6 ja lähden samana iltana Pekingiin ja sieltä heti Suomeen. Miinuspuolena juhannuksen sattuminen samaan saumaan, ankeaa palata Ouluun jos siellä ei ole ketään. Ja kulkeeko sillon ees junat?

2) Suoritan viimeisen tentin 23.6 ja lähden seuraavana päivänä Pekingiin ja olen siellä pari päivää, jotta pääsen Suomeen mukavasti just juhannuksen jälkeen, kun kaikilla on krapula ja toivon mukaan hulluna uusia juhannusjuoruja kerrottavana. Toki vois täällä Nanchangissakin oleilla muutaman päivän vielä, mitä mä ees tekisin Pekingissä yksin, shoppailisin vähän lisää täytettä tursuaviin matkalaukkuihin?

3) Skippaan viimeisen tentin (hehe) ja pääsen lähteen jo juhannusviikon alussa Suomeen. Tämä vaihtoehto houkuttaa kovasti, mutta olis se kiva niitä noppiakin saada.

Nyt kuitenkin taas matkakertomuksen pariin! Neljän Hong Kongissa vietetyn päivän jälkeen koitti se ikävä hetki, kun piti pakata kamppeet ja lähtä kohti Nanchangia. Tämä siis sen takia, että kävisin näyttäytymässä koulussakin pari kertaa. Muut vaihtarit olivat palanneet Singaporesta Nanchangiin pari päivää aiemmin kuin me, joten en onneksi ollu paljon pidempään poissa.

Nyt mentiin junalla toiseen suuntaan, eli Kowloonista Guangzhouhun, josta lennettiin Nanchangiin. Vaikka kaupungit ovat kohtalaisen lähellä toisiaan (puhutaan siis sadoista kilometreistä toki), junamatka kestää 13 tuntia, eli liikaa. Lisäks lentäminen on samanhintaista kuin junalla matkustaminen, joten ei ollut mitään syytä puksutella junalla (ympäristöasioista me varakkaat länkkärituristit ei tietenkään välitetä).

Lähdettiin ajoissa liikenteeseen, sillä ei oikein osattu arvioida, kauanko siirtymisessä Guangzhoun lentokentälle menisi. Oltiin sitten kentällä kuutisen tuntia ennen lennon lähtöä, mutta onneks oli hömppälehtiä mukana. Kentällä multa perittiin ekaa kertaa ikinä maksua liian painavista matkatavaroista. Laukku painoi muistaakseni 24 kiloa, jolloin jouduin pulittaan hurjat seitsemän euroa lisämaksua. Tämä oli kuitenkin vaan kiinalaisen lentoyhtiön hintataso, kuulemma eurooppalaisilla lentoyhtiöillä maksut saattaa nousta aivan älyttömiin summiin. Siinäpä siis mukava pikku ongelma ratkottavaksi ennen kotiin lähtöä: miten saan kaikki mun tavarat takaisin Suomeen mahdollisimman edullisesti, ottaen huomioon, että jo tullessa mun laukku paino 27 kiloa ja kyllä sinne lisätäytettä on kertyny ihan mukavasti. Postissa lähettäminen lienee ainoa vaihtoehto, sillä en fyysisestikään pysty raahaamaan kovin paljon paivampaa laukkua, saati useampaa. :P

Perillä Nanchangissa oltiin keskiyön aikaan ja hypättiin suosilla ekaan taksiin ja maksettiin ylihintaa siitä, että pääsiin tänne mun kämpille. Edelliset kerrat on opettaneet, että on ihan turha yrittää etsiä puolenyön aikaan kentältä taksia, joka suostuu käyttämään mittaria. Kotona olikin vastassa hymyilevä Hüseyin ja paskanen huone. Ihan pisti hävettämään, joten ei kun moppi käteen ja luutuamaan. Tässä todistekuvaa kaikille epäilijöille siitä, että minäkin OSAAN ja KYKENEN siivoamaan -jos haluan.

Samalla kun mä ahkeroin, Atte otti kuvia tästä kämpästä ja pitää laittaa ne tännekin, kun aiemmin en ole tätä Kiinan kotia esitellytkään! Tässä näkymä "ruokailutilasta" olohuoneeseen. Aika karua. Mutta tuo parveke on ihana hyvällä säällä, voi olla että kärsin järkyttävistä vieroitusoireista kun palaan kotia ja tuuletusräppänää saa auki ainakin 15 senttiä.

Olohuoneesta keittioon, joka on siis tuolla lasiovien takana. Huomatkaa pehmeä ja kutsuva sohva.

Vessan peili sentään näyttää aivan asialliselta. Lisäksi meillä on luksus-suihkukaappi, josta saa haluessaan kuulumaan radion! (En tosin ole ikinä käyttäny sitä toimintoa..)

Seuraavana päivänä mun oli vääntäydyttävä kouluun, jolloin tutkimusmatkailija lähti yksin kierteleen kampusta. Kyllä on taas ollu kiinalaisilla tytöillä kikattamisen aihetta. ;)

Supermarket. Ja lisäks elektroniikka-, urheiluväline-, kenkä-, lelu-, kosmetiikka- ja ties mikä muu kauppa. Löytyy myös kuntosalia, pesulaa ja asuntojakin.

 

Missähän se on seikkaillu, en ole ite ikinä ajautunu tämmöselle sivukujalle. :D

Illalla oli suuret suunnitelmat lähteä kaupungille, mutta jotenkin se kotona mähöäminen ja torkkuminen oli niiiiiiin paljon houkuttelevampi vaihtoehto..

Seuraavana päivänä kuitenkin lähdettiin Nanchang Cityyn! Tarkoituksena oli ostella vähän vaatteita (Atelle lähinnä tietenki) ja perus nähtävyyksien katseleminen. Tosin en tainnu olla kaikkein asiantuntevin opas.. "Mikä tuo kaarirakennelma on?" "Öö, en tiiä." "Mitä tuolla tavaratalossa myydään?" "En tiiä. Oho helekkari, täällähän myydään Vero Modan ja Onlyn vaatteita, miks en oo aiemmin käyny täällä!?!"

Paras kuva, joka musta on otettu koko vaihtokevään aikana. Annikalla tais olla Pekingissä ihan missiokin "Pakkohan susta on edes yks hyvä kuva saada!". No, ei vissiin saatu. :P

Kiva heitellä avaimia tuolta yläkerroksista. Niistähän tulee tappava ase tuolla matkalla saavutetun kiihtyvyyden ansiosta.

Suunnattiin Bayi Squarelle, lähinnä siksi, koska en osaa sanoa taksikuskille mitään muuta paikan nimeä. :D Mutta eipä se haitannu, sillä olihan tuo kommunistisen puolueen ja vallankumouksen kunniaksi rakennettu aukio vieraalle esiteltävä. Aika samalta nämä kuvat näyttää kuin sillon maaliskuussakin, paitsi lämpötilaeroa on se 20 astetta. Nyt tuolla olikin aika paljon ihmisiä ihan vaan hengailemassa töiden tai koulun jälkeen.

Oon saksinu noita pidennyksiä vähän lyhyemmiksi, jotta latvat ei näyttäis ihan noin rikotuilta. Yllättävän hyvin ne kuitenki sulautuu siihen mun palaneeseen kuontaloon.

Teree, oon Reiska ja oon just ollu kaks viikkoa Thaimaassa ja Malesiassa! Ai miten niin "cold turkey" -jalat..

Kellä muulla tulee kommunismi mieleen tästä rakennuksesta?

Tunnistan tosta ainaki viisi merkkiä! Muitaki oon nähny, jossain, merkitystä en vaan muista..

Ja sitten eiku asiaan! Myyjätytöt oli lievästi sanottuna innoissaan, kun Atte meni shortsikaupoille. :D Kun se meni sovituskoppiin, niin tytöillä petti pokka ja ne alko kikattaan ihan hysteerisesti siinä ulkopuolella. Muutenki huvittaa (ja usein myös ärsyttää) kiinalaiset myyjät, kun niiden työnkuvaan vissiin kuuluu asiakkaiden perässä kulkeminen ja erilaisten vaatekappaleiden tyrkyttäminen. Englantia puhuvat muistavat aina mainita, että tämä ja tämä vaate on "new collection" ja kaikki, mitä satut koittaan päälle on "ooooh, very beautiful", vaikka tosiasiassa kokeilisit vaaleanpunaista makkarankuorta, joka ei todellakaan imartele sun keskivartaloa.

Vaikka tämä kuva antaa muuta ymmärtää, niin tällä kertaa se olin minä, jolla petti kunto ensimmäisenä! Kymmeneen asti illalla me siellä pyörittiin, ja niitä shortseja ei sitten tietenkään löytyny.

Seuraavana päivänä mulla oli koulua ja tutkimusmatkailija nautti taas yksikseen maisemista, tällä kertaa sateenraikkaassa säässä.

Mitähän tässä on yritetty kuvata, zoomi ei vaan ole riittäny. :D

Oho.

Loppukevenneyksenä kuva mun Nanchang-lookista. Aina ei jaksa panostaa. Tosin Atte sentään keksi kehuttavaakin, kuulemma tuo takin väri sopii mulle hyvin. :}

Oih, eihän siitä pääse mihinkään, että olis se paljon mukavempaa, jos olis tullu jonku kaverin kanssa tänne vaihtoon. Varsinkin, kun täällä ei ole paljoa tekemistä, saati muita vaihtareita. No mutta, onpa tämä tälleen ollu ainaki tosi opettavainen ja once-in-a-lifetime kokemus! :)