Heipparallaa vaan!

Nyt on jo neljä päivää vierähtäny Nanchangissa ja pikkuhiljaa tänne alkaa kotiutuakin. Tietysti koti-ikävä on iskenyt muutamaan otteeseen. Mulle tuli älyttömän huono omatunto, ku muistin vasta tänään, että Ellillä oli eilen synttärit! Ja Tiinalla kans!! :(( Paljon onnea Tiinalle sitten vaikka tätä kautta, kun Facebookiinkaan en tosiaan (vielä) pääse! Kattokaa nyt, miten tommosen kavvvvapallon voi unohtaa?! Kuvassa on siis Elli, ei Tiina. :D

Mutta siis, nyt alkupäivinä ollaan hoidettu käytännön asioita, tavattun meiän tulevia opettejia, vietetty aikaa vaihtariporukalla, tutustuttu kampukseen ja kaupunkiin ja sellasta. Meitä vaihtareita on siis ainoastaan kuusi: minä, yksi poika Saksasta ja neljä Hollannista. Mun kämppis on se saksalainen, Hüseyin, joka on siis turkkilaisesta perheestä. Tiedän, että ERÄÄT mun kaverit tykkää pitkistä miehistä ja niitähän Hollannissa tunnetusti riittää, mutta nyt täytyy tuottaa pettymys ja sanoa, että ainoastaan yksi hollantilainen poika on tosi pitkä. Kaikki vaihtarit vaikuttaa kuitenki ihan tosi mukavilta ja neki haluaa matkustella Aasiassa, jjjeee! Ollaan myös tutustuttu yhteen paikalliseen poikaan, Bruceen, joka on toiminu tavallaan kummina meille ja auttanu käytännön asioissa. Meikäläisen Kiinan puhelinnumero on muuten +8615970481515. Soittaa tuohon ei Suomesta ilmeisesti voi, mutta viestit menee perille.

Maanantaina oli Welcome Dinner, jossa siis syötiin joidenkin meidän opettajien ja Brucen kans. Mä tulen varmasti laihtumaan täällä, sillä oon aivan surkea syömäpuikkojen kans ja lisäksi illallisella tarjottu kiinalainen ruoka oli musta ihan järkyttävän pahaa. :S Vaikka tulisesta ruuasta tykkäänkin, niin tämä oli aivan liian tulista ja muutenki OUTOA. Ei oo ihan samanlaista ku HaiLongin härkää schezuan.. Huomasin parista muustaki vaihtarista, että ilmeet oli melko tuskaiset, joten en onneksi ollu yksin ongelmani kans. Viime päivinä ollaanki syöty lähinnä länsimaalaista ruokaa, jotain nuudelihässäköitä ja keskustassa ihan pihviä ja pitsaa ja sellasta. Sinänsä musta on tosi typerää ja junttimaista tulla Kiinaan syömään Mäkkärissä, mutta minkäs teet kun ruoka on pahaa niin se on..

Tiistaina aamu alkoi terveystarkastuksella, jossa muut olivat käyneet jo maanantaina. Hüseyin lähti onneksi mulle kaveriksi ja köröteltiin talonmiehen kyydillä keskustaan. Tarkastuksessa tehtiin kohtalaisen perusjuttuja, tosin kiinalaiseen tyyliin. Otettiin röntgenkuvaa, punnittiin ja mitattiin, otettiin verinäyte, tarkastettiin näkö jne. Lisäks katottiin ultraäänellä sisäelimiä, mikä toi vähän epämiellyttävät synnytyssalifiilikset. Omituisin juttu oli ECG: mun käteen, nilkkaan ja vasempaan tissiin siveltiin jotain keltaista töhnää ja siihen kiinnitetiin jotain eletrodeja ja tuloksena koneesta tulostu vaikka minkä näköstä käppyrää. Vähän epäilyttää koko tuo testi, sillä esim. sisäelimiä katottiin ultraäänellä noin minuutin ajan, mitä ne ees siitä saa selville, että suurinpiirtein on kaikki elimet kohdallaan?

Kiinassa pistää silmille heti yksityisyyden puute. Esimerkiksi pankissa Bruce kiilasi suoraan luukulle puhumaan virkailijan kanssa, vaikka luukulla istui jo joku mies selvittämässä omia asioitaan. Sellainen ei Suomessa tulisi kuuloonkaan. Terveystarkastusta tehdessä mentiin vaan sisälle tiettyyn huoneeseen ja jos siellä sattui olemaan joku muu tutkittavana ennen omaa vuoroa, niin ei sieltä toki pois lähdetty vaan törkeästi töllötettiin vieressä kun toisen sisäelimiä tutkittiin. Toinen mua kummastuttava asia on se, että millasta työtä ihmiset pannaan tekemään. Kampuksellakin melkein jokaisella portilla on mies painamassa nappia ja päästämässä ihmisiä sisään. Jalkapallokentälläkin on töissä mies, jonka tehtävänä on ilmeisesti vaan kerätä maksua satunnaisilta pelaajilta. Lisäksi monet näistä portinvartijoista ovat pukeutuneet vakuuttavan näköisiin univormuihin. On sotilaallisen näköistä lakkia ja jos minkälaista merkkiä ja killutinta roikkumassa rinnasta - ja työnkuva on tosiaan se oven avaaminen tai pienessä kampuspankissa vartijana oleminen. Toki ymmärrän, että 1,3 miljardille ihmiselle pitää löytää jostain töitä ja näin se on ilmeisesti ainakin osittain ratkaistu. :D

Kuvia kampukselta tai kämpästä ei vielä ole, mutta keskiviikkona käytiin kaupungilla ja tsekattiin pari kuuluisaa nähtävyyttä: Tengwang Pavilion ja People's Square (joka on vissiinki sama kun Bayi Square).  Otin jopa vähän kuvia!

Siinä se on, koko komeudessaan.

Minä en tiedä Kiinan historiasta ja dynastioista juuri mitään, mutta olihan se uskomatonta ajatella, että samassa paikassa missä minä nyt töllötän, on tuhat vuotta sitten juhlittu jonkun keisarin menestystä!

Temppelin ylhäältä kuvattuja pienempiä rakennuksia.

Tässä taulussa on ehkä maailman kauneimmat värit. Vois jopa blogin värit muuttaa samanlaisiksi..

Hollantilainen vaihtarikaveri, jonka nimeä en vieläkään osaa kirjoittaa, posettaa.

Tissiposkikin pääsi kuvaan! Oon kulkenu tossa karseassa takissa koko ajan, sillä se on lämpimin mikä mulla on. :P

Napsin vähän kuvia Nanchangin kaupungistakin. Mua itteä kiehtoo enemmän nykyajan jutut kun nuo vanhat kulttuuriaarteet, vaikka tokin nekin on siistejä. Tässä on tosin rumia taloja. Nanchanghan ei ole kaupunkina mikään kaunis, mutta toisaalta mä tykkään siitä, kun se on karu ja kunnon kiinalainen paikka länsimaisen metropolin sijaan.

Manhattan? Kyllä Nanchangissakin on korkeita taloja, vaikka ei ne tietenkään ole mitään verrattuna suurkaupunkeihin. Tästä kuvasta ei saa selville, mutta korkeimpien talojen huiput eivät erotu saasteiden takia.

Kiinalaisia setiä ihailemassa maisemia. Taustalla näkyy jälleen yksi Bank of Chinan rakennus, täällä on ihan älyttömästi eri pankkeja, joka kulmassa näkyy joku Bank of Nanchang tai China Construction Bank jne jne.

Tämä kuva on jo eri paikasta keskustaa, Wal-Martin huudeilta. Wal-Mart on kyllä pelastus, sieltä sentään löytää helposti kohtalaisen länsimaalaista ruokaa. Jätkien suurta hupia on ollu kalastaminen Wal-Martissa. Siellä saa siis ite haavilla onkia kalan/ravun/sammakon/kilpikonnan altaasta, täti tulee ja nylkee sen elävältä ja laittaa pussiin. Hienoa on se, että vaikka kala on nyljetty (vai mitä sille kalalle tehään, nylkeä ei ole oikea sana :D), niin ne sätkii ihan hillittömästi sielä pussissa pitkän aikaa. :S Ja ne kilpikonnat ja sammakot on uskomattoman surullinen näky, ne vaan viruu siellä altaan pohjalla apaattisiina ties kuinka kauan ja odottaa kuolemaa. :(( Jos meinaa tulla tippa linssiin sammakoiden takia, niin varmaan parempi etten edes mene minnekään markkinoille kattelemaan koiranpentuja..

Joku muistomerkki People's Squarella. Ilmeisesti liittyy jotenki kommunismiin, sillä Nanchang on ollut kommunistipuoleen pääpaikka aikoinaan. Mutta en ota paineita siitä, jos en tiedä historiasta, sillä ei meidän opas Brucekaan tienny. :D

Keskiviikkona yritettiin myös päästä tutustumaan yöelämään. Mentiin taksilla keskustaan ja etsittiin pari baaria, joita entiset vaihtarit oli suositellu meille. Etsinnän jälkeen molemmat baarit kyllä löyty, mutta ne oli kiinni tai sitten ihan tyhjiä. Prkl. Masentuneena mentiin sitten KFC:hen hamppareille, speksailtiin hulluna reissuja ympäri Kiinaa ja ulkomaillekin ja lähdettiin kotia. Tuliko ees vähän epäonnistuneiden Kaarle-iltojen fiilis hä?! :D Huomenna perjantaina kuitenkin uusi yritys ja PAKKOHAN sitä nyt on olla viikonloppuna porukkaa. Ei olla vielä löydetty edes normaalia vodkaa täältä, kaikki on jotain kamalia kiinalaisia litkuja. Ite oon ostanu viinipullon, pistin elämän risaseksi ja otin pullon kalleimmasta päästä ja pulitin siitä neljä euroa. Saa nähdä miltä maistuu. Palataan ja kiitos kommenteista, kiva että joku lukeekin tätä! :)