Joko kyllästyttää nämä expo-postaukset? :D Mulla ainakin, en jaksa paljoa tarinoida kuvien väliin ja nehän ne kuulemma kertovatkin enemmän kuin tuhat sanaa. Tämän jälkeen olis vielä yks pitkästyttävä expokuvapläjäys tulossa, hehe.

Venäjä -  olis kiinnostanu kovasti, mutta aivan tajuttomat jonot.

Pakistanissa käytiin sentään! Kaikkien arabilmaiden paviljongit oli ulospäin aivan mahtavan näkösiä.

Sisällä ei ollutkaan sitten niin loisteliasta kuin monilla muilla mailla. Siinä missä muilla oli vaihtuvilla kuvilla varustettuja kosketusnäyttöjä tms, niin Pakistanilla kuvat oli liimattu seinään kiinni, simple as that.

Ite tykkäsin Pakistanista, sillä paviljongilla oli paljon informaatioarvoa. Erityisen paljon miellytti seinä, jossa esiteltiin merkittäviä Paksitanilaisia naisvaikuttajia. Siellä oli naisia kaiken maailman laulajista aina Bhuttoon asti.

Oman.

Nyt alettiin olla jo niin rättiväsyneitä, että lähdettiin käveleen jo poispäin.

Heti kun tultiin expoalueelle, bongattiin valtava valkoinen paviljonki, joka varsinkin yöaikaan varasti lähes kaiken huomion. Mikäs maa muukaan kuin Saudi-Arabia. :D Paviljongin ylhäällä kiersi tekstejä, miten "Saudi-Arabia lämpimästi onnittelee Kiinaa Expo 2010:n järjestämisestä" ja "..toivoo pitkää ja menestyksekästä yhteistyötä Kiinan kans" jne.

UFO! Ei, vaan tämä on jokin suuri kongressikeskus, joka sijaitsi aika lailla expoalueen ytimessä. Ilmeisesti ainoa rakennus, jota ei ole rakennettu vain ja ainoastaan expoa varten. Tuolla ylhäällä oli näköalatasanne ja olihan sinne pakko päästä ihastelemaan koko aluetta.

Kiinan paviljonki kohosi luonnollisesti ylitse muiden-.Näitä kuvia katsellessa ei voi sanoa muuta kuin että vit...si ku se vanha kamera nyysittiin. Kuvat olis sata kertaa parempia sillä, argh.

Huangpu-joki. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin vasemmalla taustalla voi bongata Pudongin kuuluisan TV-tornin.

Pikkuset jonot vielä illallaki tuonne Saudi-Arabiaan. Olis meilläki kyllä kovasti kiinnostanu, miten saudit on laittaneet rahaa palamaan ton paviljongin eteen.

Joella oli ruuhkaa. :)

Yääk, ei saa kattoa tuota mun kaikin puolin lösähtänyttä ja väsähtänyttä olemusta. Ihan hirviä.

Kongressikeskuksen kellarissa oli jää! Pienen kinastelun jälkeen Atte sai kuin saikin mut houkuteltua luistelemaan. Siis LUISTELEMAAN. Minä, joka luistelen huonommin ku rampa afrikkalainen, joka ei oo koskaan jäätä nähnytkään. No, toinen oli ainaki mielissään. :>

Ja luistelu sujui kuin Kiira Korven poikaystäväehdokkaalta.

Siinä sirklattiin (vai miten se ees sanotaan), luisteliin supernopeaa, jarruteltiin, pyörittiin, liu'uttiin taidokkaasti...

..kunnes :D Auts! Jää on yllättävän kova, joten siinä sitten haettiin kotimatkalla kylmiä limsapulloja turvotusta laskemaan. Hotellilla ei paljon tarvinnu miettiä, mitä tekis, vaan kaaduttiin sänkyyn jumalattoman väsyneinä ja ite ainakin nukahdin noin nanosekunnissa.

 

AIvan käsittämätöntä. Tätä postaustausta kirjoittaessani on mun viimeinen päivä Nanchangissa. :O Viimeinen kuukausi on hujahtanut ohi ihan hetkessä, vaikkei mitään suurempia ole tullut tehtyäkään. Maaliskuun lopulla mainitsin tänne kulttuurisokista: silloin oli kyseessä shokkivaihe, kun kaikki ärsytti. Nyt oon selvästi sopeutunu tänne, osaan puhua jo sen verran kiinaa, että pärjään päivittäisissä asioissa ja muutenkin olen pikkuhiljaa alkanut lämmetä koko maalle. En edelleenkään halua "isona" muuttaa tänne pysyvästi, mutta jos joskus tarjoutuisi vaikkapa töiden kautta mahdollisuus tulla pariksi kuukaudeksi kiinaan, niin voisin jopa lähteä. Lomalla täällä on tulevaisuudessa kyllä käytävä ja olis mahtavaa sitten eläkeläisenä tulla käymään vielä täällä Nanchangissa, katsomassa miten paikka on muuttunut. :)

Nyt palataan vielä expofiilistelyjen pariin. Suomen paviljongin jälkeen meitä alko kiinnostaa se expon suurin ja mahtavin paviljonki - Kiinan paviljonki tottakai.

Täällä olis voinu helposti totetuttaa haaveen siitä, että menis kokeilemaan, miltä tuntuu maata X-asennossa keskellä autotietä.

Pahin kilpailija - Ruotsin paviljonki. Oon katkera ku sinne oli paljon pidemmät jonot kuin Suomen paviljonkiin.

Ja olihan se Kiina massiivinen! Ekana päivänä mentiin vain tonne alakerroksiin, joissa oli omat pienet paviljongit Kiinan jokaiselle provinssille. Vasta myöhemmin tajuttiin, että se varsinainen Kiina-paviljonki oli tuolla yläkerroksissa. Sinne ei saanutkaan mennä sisälle noin vain, vaan lippu piti ostaa heti aamusta ja siihen oli merkitty se aika, milloin ko. lipulla pääsi paviljonkiin sisälle. Nyt ei siis saatu selville, mitä suurenmoista tuo olis pitäny sisällään, mutta provinsseissakin saatiin vierähtämään tunti jos toinenkin.

Kiinassa opiskelijoilla on ensimmäisenä yliopistovuotena jonkinlainen armeijakoulutus. En muista tarkkaan, mitä se pitää sisällään, mutta ilmeisesti jotain perusjuttuja. Tämä koulutus on pakollinen myös naisopiskelijoille (!), mutta luulis ainakin, että heidän koulutus eroaa miesten koulutuksesta. Kuulemma poikien on ajettava mää kaljuksi kuten Suomessakin ja jostain oon kuullu kans, että naisten pitää leikata tukka polkkatukaksi. :O Järkyttävää!

Ihan mielissään. :)

Tässä näyte Shanghain paviljongin pyörivästä seinästä. Coooool.

Ympäristöteema oli vahvasti esillä koko expoalueella. En sitten tiedä, kuinka paljon nämä kierrätysmateriaaleista tehdyt penkit hyvitti sitä jumalatonta kulutusta, mitä koko exposta aiheutui. Sähkölaskut, hui, en ees osaa kuvitella paljonko ne tuhannet ja tuhannet kauniit, värikkäät, vilkkuvat valot tulee kokonaisuudessaan maksamaan.

Pappa oli älynny ottaa tuolin.

Mun kotiprovinssin Jiangxin paviljonki. Jiangxissa ei ole paljon mitään ihmeellistä (Lonely Planetissaki kehotetaan ohittamaan kohde nopeasti :D), mutta on se ainakin ehdottomasti tunnetuin kiinalaisen posliinin valmistupaikka. Siispä ei ihmekään, että Jiangxin paviljonki oli suuren posliinikulhon muotoinen.

Hainanin paviljonki. Ai että harmittaako, kun ei pääsykään käymään tuolla?!

En muista mikä provinssi oli kyseessä, mutta yhdessä paviljongissa oli älyttömän sulosia pikku-ukkoja. Niitä oli sadoittain, osa roikkui katosta ja vielä eri värisin valoin valaistuna, aww.

Ei se pingpong luonnistunu tennis-ässältäkään kovin luontevasti. ;)

 

Suomen paviljonki näyttää siis tältä ulkoapäin. Suunnittelijoista en osaa sanoa mitään, mutta Kirnu tuo on nimeltään.

Mulla meinas tulla tippa linssiin, kun kuultiin livenä suomalaista musiikkia. Googletuksen jälkeen selvisi, että yhtye esitti Marko Ritolan kappaleita, mutta ei ne entuudestaan sanonu mulle mitään. Mutta olihan se hienon kuulosta! :)

Sisäänkäynti oli ihanan pelkistetty. Nyt ku oon viettäny näinkin hurjan ajan ulkomailla, oon oppinu arvostamaan suomalaista ja muutenki skandinaavista yksinkertaista tyyliä - melko harvinaista herkkua maailmalla.

Sisällä Suomi oli panostanut design-tuotteiden ja perinteisten Suomen erikoisuuksien esittelyyn. Marimekkoa, iittalaa ja Arabiaa näkyi paljon.

Yhdellä seinällä oli tollainen iso liikkuva animaatiokuva ja jotain luonnon ääniäkin siellä taisi olla taustalla.

Aika paljon on potkurit muuttuneet niistä ajoista, kun mä kuljin semmosella kouluun.

Monissa paviljongeissa oli kosketuspinnalla varustettuja tauluja, samoin Suomellakin. Silmiin pisti tuo CTRL:n kuva.

Nokia oli pieneksi hämmästykseksi edustettuna vaan loppupään myymälässä. Hinnat oli mukavan suolaisia, siksi tyydyttiin vaan ihailemaan.

Suomi-poika kotimaisemissa.

Suomen paviljonki olimun mielestä hyvä verrattuna muiden maiden tasoon. Hieman enemmän ois saanu tuoda esiin Suomen kylmyyttä ja arktisuutta. Esimerkiksi Kazakstanilla oli yksi huone, joka oli jäädytetty pakkasen puolelle, joten siellä oli lunta ja kaikkea!

 

Nyt on luvassa semmosta kuvapläjäystä että heikompia hirvittää. Kaks viimeistä päivää vietettiin Aten kans Shanghain World Expoon tutustuessa. Expo on Shanghaissa lokakuun viimeiseen päivään asti, joten nyt oli loistava mahdollisuus nähdä jotain spesiaalia, jota ei varmaan koko loppuelämän aikana enää pääse näkeen. Kaupungilla ei voi välttyä törmäämästä expohössötykseen. Joka puolella on expomaskotin kuvia, mainoksia, slogania "Better City, Better Life" höystettynä idyllisten kiinalaisperheiden kuvilla, expokrääsää ja vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka palvelevat expovieraita kaikissa expoon liittyvissä kysymyksissä.

Expo oli toisaalta pettymys, toisaalta positiivinen yllätys. Pettymys se oli paviljonkien sisällön takia. Mä kuvittelin, että niillä olis paljon enemmän informaatioarvoa. Ajattelin, että esim. USA:n paviljonki olisi tavallaan pienoismalli ja läpileikkaus koko maasta: olisi juttua New Yorkin pilvenpiirtäjistä, intiaaneista, apartheidista, Grand Canyonista, Las Vegasista ja Hollywoodista. Ja tämä toistuis joka maan kohdalla. Näin ei tosiaankaan ollut, vaan jotku paviljongit pysty käveleen parissa minuutissa läpi, jos ei halunnu jäädä katseleen jotain paikallisten perinneasujen yksityiskohtia. Positiivinen yllätys oli visuaalinen puoli. Toki tiedettiin, että expoalue on iso, mutta oli se kuitenki paljon isompi kun oltiin osattu kuvitella. Ja varsinkin yöaikaan kaikki paviljongit oli aivan mahtavan näköisiä ja tunnelma oli ajottain tosi epätodellinenki. Kuvista voitte katsoa ite.

Expossa on siis edustettuna yli 190 maata ja 50 kansainvälistä organisaatiota. Shanghain expon alue on suurin maailmannäyttelyiden historiassa, 5,3 neliökilometriä. Alue jakaantuu kahdelle puolelle Shanghain halkovaa Huangpu-jokea: eteläpuolella on valtioiden paviljongit ja muutkin expon pääjutut ja joen pohjoispuolella on yritysten paviljonkeja sekä teemapaviljongit. Nyt jälkeenpäin oon lukenu faktatietoa exposta, ja on pojat hurjaa luettavaa. Vierailijoita odotetaan 70-100 miljoonaa. Alueen valmisteluun käytettiin 34 MILJARDIA EUROA, mikä on siis enemmän kuin Pekingin Olympialaisiin. Expoa varten alueen aiemmat rakennukset purettiin ja alueelta häädettiin 270 tuotantolaitosta (mm. eräs yli 10 000 ihmistä työllistänyt) ja 18 000 perhettä. Kiva. Vapaaehtoistyöntekijöiden määrä on myös älytön: 1,7 miljoonaa!! Expon päätyttyä kaikki paviljongit varmaankin puretaan ja alueelle rakennetaan taas jotain uutta. Kiinassahan tämä on mahdollista.

Expoon menijöille pari vinkkiä:

1. Hyvät kengät. Oikeesti. Ihan sama, kuinka rumat ne kuusi vuotta vanhat tennarit on, mutta jos ne on mukavimmat, niin laita ne. Tuolla alueella joutuu käveleen aivan älyttömiä matkoja ja seisomaan jonoissa tuntitolkulla.

2. Mahdollisimman vähän tavaraa. Se kevytkin laukku alkaa painaan illan päälle aika mukavasti. Reppu olis ergonominen vaihtoehto, mutta sitä on hankalampi vartioida mahdollisten varkaiden varalta. Ja ei mitään passeja tai luottokortteja tai muuta arvotavaraa mukaan tietenkään.

3. Tuoli. Varsinkin toisena päivänä jonoissa seisominen alkoi tuntua jaloissa melko ilkeältä, joten jos jaksaa raahata jotain kevyttä retkituolia, niin kannattaa ottaa matkaan.

4. Muista syödä. Ruokapaikkoja löytyy paljon, mutta ne on keskittyneet vahvasti aina tietyille alueille. Känkkäränkkä tulee kuitenki nopsaan, jos verensokeri tippuu liian alas. (Kokemuksesta en tietenkään tiedä tätä..)

5. Hyödynnä expoalueen busseja. Me tajuttiin vasta toisena päivänä, että niillä on helppo kulkea jos jaksaa vaivaantua vähän kauemmas paviljongeilta. Bussit on ilmaisia ja ne kulkee jollain ihme systeemillä, joka saa ne kuulostamaan samalta kuin metro.

6. HYVÄT HERMOT. Expossa käy päivittäin noin 400 000 ihmistä, joten yksin ei tarvi olla. Kannattaa muistaa pitää puolensa jonoissa, jotkut on tosi törkeitä etuilemaan. Kaikenlaisia opiskelija- ja koululaisryhmiä ja kiinalaisten eläkeläisten seuramatkaryhmiä riittää myös.

Oltiin taas aika myöhään liikenteessä ja saavuttiin expoalueelle kahden aikaan iltapäivällä. Tänne ei ollu helppo tulla metrolla, sillä keskustan metroasemillakaan työntekijät eivät oikein osanneet sanoa, mille pysäkille olisi pitänyt jäädä. Jäätiin sitten liian kauaksi ja jouduttiin kävelemään aika pitkä matka lähimmälle portille. Pääsymaksu oli aikuiselta 160RMB:tä ja opiskelijalta 100RMB:tä. Ei oikeastaan tietty, minne kannattais mennä, joten käveltiin vaan eteenpäin ja tultiin ekaks Pohjois- ja Etelä-Amerikan alueelle. Kuten näkyy, oli siellä muitaki jonottamassa.

Eka paviljonki mihin mentiin, oli USA. Kiinalaiset on yleisesti jumalattomia USA-faneja ja jonotki tonne oli sen mukaiset. Mutta ajateltiin, että USA:n paviljonki olis varmaan mahtava. Tää paviljonki oli sellainen, joka kuljettiin läpi isoissa ryhmissä - ohjelma oli tavallaan johdettua. Suurin osa paviljongeista oli toki sellaisia, että sielä sai pyöriä omin päin. Kiinalaisia hauskuutettiin viedoilla, jossa  monet eri amerikkalaiset yrittivät opetella puhumaan kiinaksi pari lausetta.

Ja tuttujakin näkyi! Barak ja Hilary puhuivat kauniita maailman tulevaisuudesta ja kansojen yhteistyöstä ja lapsista.

Toisessa auditoriossa oli aika pitkä 4D-esitys (!), jossa pieni tyttö halus istuttaa nätin puutarhan betonihelvetin keskelle jne. Lopussa oli siistiä, kun videossa myrskysi, niin auditorion katostakin tuli vettä ja penkit tärisivät.

USA:n paviljongin jälkeen lähdettiin käveleen kohti Euroopan aluetta - pitihän Suomen paviljonki ehdottomasti tsekata.

Romania.

Turkki.

Viro. En oo varma, onko tuo glitterhökötys osa tuota Viron paviljonkia vai onko se jonku maan oma.

SItten törmättiin tämmöseen kaunokaiseen. Olin niin mielissäni, kun ympärillä oli jotain Suomalaista, että tästä pitänee varmaan tehdä ihan oma postaus. :)

 

Heips. Blogin puolella on ollu hiljaiseloa nyt pari viikkoa, mutta syy ei todellakaan ole se, että olisin ollut niin kiireinen muiden asioiden tiimoilta. :D Lähinnä on ärsyttänyt jo valmiiksi se kauhea vaiva, mikä Expokuvien latailemisessa koneelle on. 

Mitä onkaan tapahtunut viimeisten viikkojen aikana?

- Varasin lennot ja tulen jo juhannukseksi kotia! 22. päivä aamulla lennän täältä Pekingiin ja seuraavan päivän aamuna puolestaan Moskovan kautta Helsinkiin, josta taas Blue1:n nuorisolipulla illaksi Ouluun. Tämä vain, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti. Jänskättää, sillä Moskovassa vaihtoaikaa on huimat 1h 15min, ja ottaen huomioon, että tämän kevään matkoja ei ole tehny mitenkään onnellisten tähtien alla, todennäköisyys sille, että jokin menee pieleen, on pelottavan suuri. Pekingissä tarkoitus on kuluttaa viimeiset yuanit kaupoissa kierrellen ja vois jopa käydä siellä kauneushoitolassa, mikä on ollu suunnitelmissa koko kevään ajan. :D

- Vietettiin yksi pitkä viikonloppu täällä kolmestaan Hüseyinin ja Fahdin kanssa, kun muut lähti Expoon. Pojat osti "kanaa" paikallisesta muslimiravintolasta, mutta saivatkin "kanan". Sitä sitten nyljettiin meidän keittiössä ja oli tosi kivaa säikäytellä mua irtileikatulla kananpäällä. Ei siinä, hyvää ruokaa siitä loppujen lopuksi tuli, mutta ite ostan mielummin kanan rintafileitä Wal-Martista. :P

- Oon opiskellu. Oikeasti! Eniten harmia aiheuttaa tällä hetkellä Investment-kurssi, josta on itse asiassa huomenna välikoe, enkä osaa mitään. Kurssi siis käsittelee yleisesti sijoittamista osakkeisiin, rahastoihin jne ja oletetaan, että opiskelijoilla on jo taustatietoa aiheesta. Itsehän olen kuluttanut useita tunteja googlettelemalla, että mitäs se joukkovelkakirja nyt tarkoittaakaan käytännössä. :D Mielenkiintoinen kurssi toki ja opettaja on mukava uusiseelantilainen proffa (joka toivottavasti tekee mulle helpon tentin). Jahka huomisesta tentistä selvitään, niin alkaa armoton kiinan opiskelu, sillä kolmesta tentistä pitäisi suoritutua ens viikolla. Brr!

- Opiskelun vastapainoksi oon pelannu Simssiä! Itse asiassa muistin vasta pari viikkoa sitten, että mulla on se peli mukana, ja se on ollu menoa sen jälkeen. :D Sanokaa mitä sanotte, mun mielestä se on aivan mahtava peli. Oi joi, sielä on Simssin puolella nyt menossa niin hurjia perhedraamoja, että on kova työ pidättäytyä siitä irti. 

- Lähetin paketillisen mun vaatteita kotia. Tavaraa on kertyny sen verran, että yhteen matkalaukkuun niitä ei olis saanu mahdutettua mitenkään, saati että ne pysyisivät lentoyhtiöitten painorajojen sisällä. En myöskään ollut valmis jättämään osaa vaatteista kylmästi vaan tänne, joten 10 kilon paketti matkaa tällä hetkellä.. ..jossain. Ei mitään hajua, että missä, eikä pajon anneltu mitään lähetyksenseurantakoodeja. Sormet ja varpaatkin ristiin, että neljän viikon kuluttua se saapuu Ouluun. :)

- Vietin viikon YKSIN täällä Nanchangissa. No, ei toki täällä kirjaimellisesti yksin tarvitse olla, mutta muut vaihtarit oli viikon verran reissussa. Hüseyin, Fahd ja Cihanin viettivät reilun viikon Honkkareissa ja Guangzhoussa ja Gabba ja Almer kävivät jossain pikkukaupungissa ihailemassa kiinalaista luontoa. Aikamoisia tuliaisia oli pojat ostanu Guangzhousta - on Louis Vuittonin huivia ja kenkää, Rolexia, Ray Bania, Pradan ja Guccin laukkua jne. Feikkituotteiden ostaminen on aivan naurettavan helppoa: Fahd esimerkiksi oli kysynyt sukulaisiltaan näiden toivomien design-mekkojen malleja, printannu kuvat paperille, marssinu sopivaan kauppaan ja kysynyt, että löytyiskö tämmöstä. Ja oli muuten löytyny.

Surullisilta ne feikkituotteet näytti silti. Laukut huusi "TEKONAHKA" kilometrien päähän, ja muutenki ne näytti samanlaisilta laukuilta, mitä saa Citymarketista, Pradan logo vaan lätkäisty kylkeen. Jos feikkituotteita haluaa kuitenkin Kiinasta hankkia, niin Guangzhou on se paikka. Löytyy varmasti hyvää laatuakin. Edelleen kuitenkin ihmettelen, miksi se on niin tärkeää saada tennarit, jossa lukee pienellä Louis Vuitton, varsinkin, jos niistäkin pitää pulittaa se 50 euroa. Samalla rahalla saisi varmasti aivan yhtä fiksut, aidot kengät joltain tuntemattomalta merkiltä. Saati ne sukat, joissa lukee varressa D&G, huvittaa.. :D

- Oon tuskaillu tämän hiusvärin kanssa. Täällä Kiinassa en ala tälle tekemään enää mitään, mutta kotiutumisen jälkeen olis kampaajan paikka. En osaa päättää, miten suhtaudun tähän haalistuneeseen hiusväriin - toisaalta pidän siitä, sillä se Pekingissä värjätty ruskea oli mun mieleen sittenkin liian punertava ja tasaisen sävyinen. Tämä oli siis lähtötilanne ennen Thaimaata..

..ja tältä se näyttää nyt. Blondi. Yritin jälleen kerran tehdä suoristusrautakiharoita, mutta ei siitä sen enempää. :D 

Joo, enköhän tee saman kun viime kesänä, ja marssi tuon alla olevan kuvan kanssa kampaajalle. Ton värinen tukka kiitos. Pitänee varautua siihen, että ei se lopputulos silti ihan saman näköinen ole. :D

- Oon saanu uuden kiinalaisen kaverin, Vanessan. Se istu kavereineen mun lähellä yhdellä luennolla ja väliajoilla tulikin tiukkoja kysymyksiä. Vanessa oli puhenaisena ja kaverit tyyty kikattamaan hillittömästi ja kuiskaileen toisilleen kiinaksi. Kysymykset käsitteli pääasiassa Suomea ja vaihto-opiskelua täällä, mutta kaikkein suurimman kikatuskohtauksen tytöissä aiheutti kysymys mun seksielämästä. :P Lisäks tytöt oli aivan pöyristyneitä, kun kuulivat, että mun kämppis on jätkä. Sama reaktio esiintyy myös kiinalaisilla pojilla, kun Hüseyin kertoo asuvansa mun kans. Kiinalaiset on aika naiveeja vielä parikymppisinäkin, eivät kuulemma voi olla vastakkaisen sukupuolen kanssa tekemisissä, koska heidän pitää opiskella koko ajan eikä mikään saa häiritä sitä - vaikka kovasti tekis kaikilla kuitenki mieli. Sama koskee baarissa käymistä. Vanessa kavereineen ei käy koskaan baarissa, koska heille on sanottu, että se on vaarallista (pyh) ja koska se häiritsee opiskelua, niin hän ei kuitenkaan sais ketään kaveriksi baariin. Mutta hei, kaikki ajattelee, että ei voi mennä ulos, kun ei saa ketään kaveriksi, mutta kaikilla kuitenki kiinnostais lähteä...? Oonko mä ainoa, joka keksii ratkaisun tähän. :D

Toki kiinalaisia rajoittaa yliopiston puolesta asetetut naurettavat holhoamissäännöt. Aamuisin pitää ilmoittautua tiettyyn aikaan (ennen kahdeksaa!), jotta yliopisto tietää, että ko. opiskelija on herännyt, ja jos jättää lukuvuoden aikana liian monta kertaa ilmoittautumatta, seuraa sanktiota. Iltaisin puoli yhdeltätoista tarkastetaan, että kaikki ovat huoneissaan. Asuntolasta ei saa myöskään poistua tai sinne ei saa tulla takaisin yhdentoista ja aamukuuden välillä. Semmosta, ei ne Oulun yliopiston "läsnäolopakot" kovin pahoja olekaan..

Vanessa halus, että opettaisin sen tekemään länsimaalaista salaattia. SALAATTIA. Mä yritin selittää, että se on ihan yksinkertaista, mutta ei. Mentiin sitten supermarkettiin, jossa ei kuitenkaan ollu sopivia aineksia enää myöhään illalla. Tosin epäilen, että "salad" tarkoittaa Vanessalle jotain muuta kun mulle, sillä se kyseli, että eikö siihen laitetakaan näitä nuudeleita ja noita säilykkeitä ja maitoa? Joo, ei. Pääsin myös käymään Vanessan asunnolla, joka on tyypillinen kiinalaisten opiskelijoiden asuntolakämppä. Hui! Olin kuvitellu, että ne on pienet ja kurjat, mutta silti järkytyin vähän. Neljä parisänkyä vieri vieressä, välissä puolentoista metrin levyinen käytävä. Jokaisen parvisängyn alla oli tila muulle elämälle, eli noin kaksi neliömetriä vaatekaapille, kirjoituspöydälle ja henkilökohtaisille tavaroille. Kiinalaiset lienee hyviä pelaamaan Kaatuvaa tornia, sellasilta niiden kirja- ja tavarapinot ainakin näytti. :D

Siinä oli pääasiassa mun kuulumiset. Expokuvatkin on jo aika hyvin latautuneet, joten niistä lisää lähipäivinä!