Heips. Blogin puolella on ollu hiljaiseloa nyt pari viikkoa, mutta syy ei todellakaan ole se, että olisin ollut niin kiireinen muiden asioiden tiimoilta. :D Lähinnä on ärsyttänyt jo valmiiksi se kauhea vaiva, mikä Expokuvien latailemisessa koneelle on. 

Mitä onkaan tapahtunut viimeisten viikkojen aikana?

- Varasin lennot ja tulen jo juhannukseksi kotia! 22. päivä aamulla lennän täältä Pekingiin ja seuraavan päivän aamuna puolestaan Moskovan kautta Helsinkiin, josta taas Blue1:n nuorisolipulla illaksi Ouluun. Tämä vain, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti. Jänskättää, sillä Moskovassa vaihtoaikaa on huimat 1h 15min, ja ottaen huomioon, että tämän kevään matkoja ei ole tehny mitenkään onnellisten tähtien alla, todennäköisyys sille, että jokin menee pieleen, on pelottavan suuri. Pekingissä tarkoitus on kuluttaa viimeiset yuanit kaupoissa kierrellen ja vois jopa käydä siellä kauneushoitolassa, mikä on ollu suunnitelmissa koko kevään ajan. :D

- Vietettiin yksi pitkä viikonloppu täällä kolmestaan Hüseyinin ja Fahdin kanssa, kun muut lähti Expoon. Pojat osti "kanaa" paikallisesta muslimiravintolasta, mutta saivatkin "kanan". Sitä sitten nyljettiin meidän keittiössä ja oli tosi kivaa säikäytellä mua irtileikatulla kananpäällä. Ei siinä, hyvää ruokaa siitä loppujen lopuksi tuli, mutta ite ostan mielummin kanan rintafileitä Wal-Martista. :P

- Oon opiskellu. Oikeasti! Eniten harmia aiheuttaa tällä hetkellä Investment-kurssi, josta on itse asiassa huomenna välikoe, enkä osaa mitään. Kurssi siis käsittelee yleisesti sijoittamista osakkeisiin, rahastoihin jne ja oletetaan, että opiskelijoilla on jo taustatietoa aiheesta. Itsehän olen kuluttanut useita tunteja googlettelemalla, että mitäs se joukkovelkakirja nyt tarkoittaakaan käytännössä. :D Mielenkiintoinen kurssi toki ja opettaja on mukava uusiseelantilainen proffa (joka toivottavasti tekee mulle helpon tentin). Jahka huomisesta tentistä selvitään, niin alkaa armoton kiinan opiskelu, sillä kolmesta tentistä pitäisi suoritutua ens viikolla. Brr!

- Opiskelun vastapainoksi oon pelannu Simssiä! Itse asiassa muistin vasta pari viikkoa sitten, että mulla on se peli mukana, ja se on ollu menoa sen jälkeen. :D Sanokaa mitä sanotte, mun mielestä se on aivan mahtava peli. Oi joi, sielä on Simssin puolella nyt menossa niin hurjia perhedraamoja, että on kova työ pidättäytyä siitä irti. 

- Lähetin paketillisen mun vaatteita kotia. Tavaraa on kertyny sen verran, että yhteen matkalaukkuun niitä ei olis saanu mahdutettua mitenkään, saati että ne pysyisivät lentoyhtiöitten painorajojen sisällä. En myöskään ollut valmis jättämään osaa vaatteista kylmästi vaan tänne, joten 10 kilon paketti matkaa tällä hetkellä.. ..jossain. Ei mitään hajua, että missä, eikä pajon anneltu mitään lähetyksenseurantakoodeja. Sormet ja varpaatkin ristiin, että neljän viikon kuluttua se saapuu Ouluun. :)

- Vietin viikon YKSIN täällä Nanchangissa. No, ei toki täällä kirjaimellisesti yksin tarvitse olla, mutta muut vaihtarit oli viikon verran reissussa. Hüseyin, Fahd ja Cihanin viettivät reilun viikon Honkkareissa ja Guangzhoussa ja Gabba ja Almer kävivät jossain pikkukaupungissa ihailemassa kiinalaista luontoa. Aikamoisia tuliaisia oli pojat ostanu Guangzhousta - on Louis Vuittonin huivia ja kenkää, Rolexia, Ray Bania, Pradan ja Guccin laukkua jne. Feikkituotteiden ostaminen on aivan naurettavan helppoa: Fahd esimerkiksi oli kysynyt sukulaisiltaan näiden toivomien design-mekkojen malleja, printannu kuvat paperille, marssinu sopivaan kauppaan ja kysynyt, että löytyiskö tämmöstä. Ja oli muuten löytyny.

Surullisilta ne feikkituotteet näytti silti. Laukut huusi "TEKONAHKA" kilometrien päähän, ja muutenki ne näytti samanlaisilta laukuilta, mitä saa Citymarketista, Pradan logo vaan lätkäisty kylkeen. Jos feikkituotteita haluaa kuitenkin Kiinasta hankkia, niin Guangzhou on se paikka. Löytyy varmasti hyvää laatuakin. Edelleen kuitenkin ihmettelen, miksi se on niin tärkeää saada tennarit, jossa lukee pienellä Louis Vuitton, varsinkin, jos niistäkin pitää pulittaa se 50 euroa. Samalla rahalla saisi varmasti aivan yhtä fiksut, aidot kengät joltain tuntemattomalta merkiltä. Saati ne sukat, joissa lukee varressa D&G, huvittaa.. :D

- Oon tuskaillu tämän hiusvärin kanssa. Täällä Kiinassa en ala tälle tekemään enää mitään, mutta kotiutumisen jälkeen olis kampaajan paikka. En osaa päättää, miten suhtaudun tähän haalistuneeseen hiusväriin - toisaalta pidän siitä, sillä se Pekingissä värjätty ruskea oli mun mieleen sittenkin liian punertava ja tasaisen sävyinen. Tämä oli siis lähtötilanne ennen Thaimaata..

..ja tältä se näyttää nyt. Blondi. Yritin jälleen kerran tehdä suoristusrautakiharoita, mutta ei siitä sen enempää. :D 

Joo, enköhän tee saman kun viime kesänä, ja marssi tuon alla olevan kuvan kanssa kampaajalle. Ton värinen tukka kiitos. Pitänee varautua siihen, että ei se lopputulos silti ihan saman näköinen ole. :D

- Oon saanu uuden kiinalaisen kaverin, Vanessan. Se istu kavereineen mun lähellä yhdellä luennolla ja väliajoilla tulikin tiukkoja kysymyksiä. Vanessa oli puhenaisena ja kaverit tyyty kikattamaan hillittömästi ja kuiskaileen toisilleen kiinaksi. Kysymykset käsitteli pääasiassa Suomea ja vaihto-opiskelua täällä, mutta kaikkein suurimman kikatuskohtauksen tytöissä aiheutti kysymys mun seksielämästä. :P Lisäks tytöt oli aivan pöyristyneitä, kun kuulivat, että mun kämppis on jätkä. Sama reaktio esiintyy myös kiinalaisilla pojilla, kun Hüseyin kertoo asuvansa mun kans. Kiinalaiset on aika naiveeja vielä parikymppisinäkin, eivät kuulemma voi olla vastakkaisen sukupuolen kanssa tekemisissä, koska heidän pitää opiskella koko ajan eikä mikään saa häiritä sitä - vaikka kovasti tekis kaikilla kuitenki mieli. Sama koskee baarissa käymistä. Vanessa kavereineen ei käy koskaan baarissa, koska heille on sanottu, että se on vaarallista (pyh) ja koska se häiritsee opiskelua, niin hän ei kuitenkaan sais ketään kaveriksi baariin. Mutta hei, kaikki ajattelee, että ei voi mennä ulos, kun ei saa ketään kaveriksi, mutta kaikilla kuitenki kiinnostais lähteä...? Oonko mä ainoa, joka keksii ratkaisun tähän. :D

Toki kiinalaisia rajoittaa yliopiston puolesta asetetut naurettavat holhoamissäännöt. Aamuisin pitää ilmoittautua tiettyyn aikaan (ennen kahdeksaa!), jotta yliopisto tietää, että ko. opiskelija on herännyt, ja jos jättää lukuvuoden aikana liian monta kertaa ilmoittautumatta, seuraa sanktiota. Iltaisin puoli yhdeltätoista tarkastetaan, että kaikki ovat huoneissaan. Asuntolasta ei saa myöskään poistua tai sinne ei saa tulla takaisin yhdentoista ja aamukuuden välillä. Semmosta, ei ne Oulun yliopiston "läsnäolopakot" kovin pahoja olekaan..

Vanessa halus, että opettaisin sen tekemään länsimaalaista salaattia. SALAATTIA. Mä yritin selittää, että se on ihan yksinkertaista, mutta ei. Mentiin sitten supermarkettiin, jossa ei kuitenkaan ollu sopivia aineksia enää myöhään illalla. Tosin epäilen, että "salad" tarkoittaa Vanessalle jotain muuta kun mulle, sillä se kyseli, että eikö siihen laitetakaan näitä nuudeleita ja noita säilykkeitä ja maitoa? Joo, ei. Pääsin myös käymään Vanessan asunnolla, joka on tyypillinen kiinalaisten opiskelijoiden asuntolakämppä. Hui! Olin kuvitellu, että ne on pienet ja kurjat, mutta silti järkytyin vähän. Neljä parisänkyä vieri vieressä, välissä puolentoista metrin levyinen käytävä. Jokaisen parvisängyn alla oli tila muulle elämälle, eli noin kaksi neliömetriä vaatekaapille, kirjoituspöydälle ja henkilökohtaisille tavaroille. Kiinalaiset lienee hyviä pelaamaan Kaatuvaa tornia, sellasilta niiden kirja- ja tavarapinot ainakin näytti. :D

Siinä oli pääasiassa mun kuulumiset. Expokuvatkin on jo aika hyvin latautuneet, joten niistä lisää lähipäivinä!