Ikinä en ole mihinkään Facebookin vihayhteisöön liittyny, mutta nyt tekis kyllä mieli. V*TUN TULIVUORI. Ja koko Islanti! Mitä hyvää sieltä maasta on ikinä tullu, kysynpä vaan?! Nii-in, eipä tule mitään mieleen! Björkilläki on ihan susipaskaa musiikkia. Mun lentoihinhan tämä ei suoraan vaikuta, mutta saattaa pikkasen ottaa aivoon, jos ihmiset ei pääse käymään täällä mun luona TUHKAN - toistan vielä, että kaikki varmasti tajuaa asian surkuhupaisuuden - TUHKAN, takia.

Ylihuomenna on kuitenkin meillä täällä lähtö Thaimaaseen ja nyt pitäis saada huusholli sellaiseen kuntoon, että on mukava tulla sitten takaisinkin. Siivoaminen ei ole tunnetusti meikäläisen lempipuuhaa, joten ajattelin sen sijaan purkaa vähän meidän Pekingin reissua. Harmillisesti kaikki hauskimmat kuvat on Annikan kamerassa, (ei ole vielä mulle asti niitä tullu vaikka on luvattu!), mutta lisäillään niitä sitten myöhemmin. Tällä päivitystahdilla kirjottelen vielä elokuussakin näistä reissuista, pitää yrittää nyt siis skarpata.

Elikkäs, Annika lennähti tänne 29.3. Ensimmäiset pari päivää vietettiin täällä Nanchangissa ja päivät koostui mun osalta koulussa käymisestä ja Annikan osalta pitkään nukkumisesta, ja illalla käytiin kaupungilla ja juoruiltiin vähäsen. Löydettiin jopa keskustasta mulle entuudestaan tuntematon ostoskatu, paikallinen Rotuaari siis. Teki kyllä naispuoleisen ihmisen seura aivan yllättävän hyvää kuukauden tauon jälkeen. :D Voooi ku tuo Annika näyttää vähän eksyneeltä täällä Kiinanmaalla. :>

Keskiviikkoiltana hypättiin yöjunaan ja se osoittautuikin ehkä kaikkein helpoimmaksi tavaksi matkustaa Pekingiin. Juna ajoi nonstoppina Nanchangista Pekingiin ja 13 tuntia hurahti tosi nopeaa nukkuessa. Ainoa miinus oli se, että nukkumapaikat oli mitoitettu kiinalaisten vartaloiden mukaan, joten länsimaalaisen elintasoruumiinrakenteen omaavalla miehellä olisi vaikeuksia. Pekingiin saavuttiin torstaiaamuna ja ensimmäinen homma oli etsiä hostelli. Eiku Lonely Planetista vaan näyttelemään merkkejä taksikuskille. Päätettiin ottaa jokin halpa backpackereille tarkoitettu hostelli hutongin alueelta, joka on siis antiikkisten kapeiden pikkukatujen muodostama alue Pekingin keskustassa. Ensimmäisessä hostellissa ei ollut tilaa, mutta onneks saman kadun varrelta löytyi toinen,  Qingzhuyan Hotel. Hutong oli aivan mahtavaa aluetta: vanhoja, harmaita yksikerroksisia kivirakennuksia, kapoisia pikkukujia, ravintoloita, kaikensorttisia kuppiloita ja kauppoja, katusoittajia ja paljon ihmisiä. Kuvia ei mun kamerasta valitettavasti löydy.

Päätettiin hyökätä nähtävyyksien kimppuun jo ekana päivänä, ja tie vei Kiellettyyn kaupunkiin ja Tienanmenin aukiolle. Eka toki hankittiin evästä. En muuten tilaa enää ikinä kanaa kiinalaisesta ravintolasta - nahkat ja luoja ties mitkä muutkin osat näyttää tulevan mukana järjestään.

Itse en lämmennyt Kielletylle kaupungille, se oli vähän tylsä paikka. Samanlaisia (kauniita toki) rakennuksia toinen toisensa jälkeen, vähän lisää buddha-patsaita siellä ja tuolla jne. Kielletyn kaupungin viihdyttävin muisto näin jälkeenpäin on kolmen länsimaalaisen miehen poppoo, joka kuljeskeli ottamassa typeriä kuvia oudot pikkuhatut päässä. Kännissä, tai vaihtoehtoisesti luova krapula, veikkaan.

Annika ja Mao. Mao on ystävä. Aina kiinalaisten kans jutellessa huomaa, miten tärkeä Mao heille on, sitä jaksetaan ylistää ja kehua ja ennen kaikkea kunnioitus on jotain aivan käsittämätöntä. Sinänsä hienoa, mutta ite vierastan tuollaista henkilökulttia.

Söpö!

"Mee nyt siihen kukkien viereen niin otetaan kerranki nätti kuva."

Kielletyn kaupungin jälkeen suunnattiin sen eteläpuolella sijainneelle Tiananmeren aukiolle, joka lienee tunnetuin vuonna -89 tapahtuneesta verilöylystä. Tiananmenillä meno äityikin sitten ihan hurjaksi, sillä paikka oli täynnä muualta Kiinasta pääkaupunkiin tulleita turisteja, jotka eivät tietenkään koskaan olleet nähneet vaaleaa naista. :D Aluksi joku nainen pyysi meidät kuvaan pienen poikansa kans. Poika tais kuitenkin enemmän pelätä meitä ku olla innoissaan meidän läsnäolosta. Tässä vaiheessa vielä muut ihmiset tyytyivät tuijottamaan meitä antaumuksella ja ottamaan meistä kuvia turvallisen kymmenen metrin välimatkan päästä. :D Tilanne muuttui radikaalisti, kun mentiin ite ottamaan turistikuvia toisistamme. Siitähän ne sitten innostu! Päästiin kuvaan nuorien kiinalaisjätkien kanssa, ja kun muut näki, että ollaan ihan suostuvaisia poseeraamaan, niin joka puolelta juoksi lisää innostuneita kiinalaisia kuvaan meidän kans. Meinas siinä jo pokka pettää, kun niitä tuli vaan lisää ja lisää, ja kaikki hymyilivät kuin Naantalin auringot.

"Can you take a picture of us? ..oh, you don't speak English.. ..well, mikähittoolivalokuvakiinaksi, click, click??"

Huomattavan isänmaallinen kuva, jos olisin siis kiinalainen.

Näitä "pönöttäjiä" näkyi joka paikassa, joko ihan vaan pönöttämässä tai sitten marssimassa sotilaallisesti. Mutta näiden kohdalla ei kyllä pitäny paikkaansa se, että univormupukuiset miehet on tosi hotteja..

Ujoa vilkuilua vielä tässä vaiheessa, puolin ja toisin..

Tämä poika oli aivan erityisen innoissaan meikäläisen seurasta!

Tämä herra taas osasi ottaa iisimmin.

Tiananmenin aukio oli siis oikein mukava paikka, mutta lähellä sijaitseva ostoskeskus, Oriental Plaza alkoi kuitenkin houkuttaa vielä enemmän. Sinne suunnattiin sitten loppuillaksi. Paikkahan oli aivan todella moderni ja löytyipä sieltä kotoisia liikkeitä Vero Modasta ja Onlystä lähtien. Hinnatkin olivat sitten toisaalta yhtä korkeita kuin kotona. Tein aika kivoja löytöjäkin, mutta niistä lisää ehkäpä myöhemmin. Mulle sattui myös hurja onnettomuus tuolla ostoskeskuksessa, mutta onneksi ei ollut kuin Annika ainoastaan todistajana. Tämä kaipaa ehdottomasti kuvamateriaalia! :D Anyway, illalla oltiin kuitenkin sen verran väsyneitä, että suunnattiin suosiolla takaisin hotellille ja laitettiin "aikaisin" nukkumaan.

Palataan muihin Pekingin kuulumisiin myöhemmin!