AIvan käsittämätöntä. Tätä postaustausta kirjoittaessani on mun viimeinen päivä Nanchangissa. :O Viimeinen kuukausi on hujahtanut ohi ihan hetkessä, vaikkei mitään suurempia ole tullut tehtyäkään. Maaliskuun lopulla mainitsin tänne kulttuurisokista: silloin oli kyseessä shokkivaihe, kun kaikki ärsytti. Nyt oon selvästi sopeutunu tänne, osaan puhua jo sen verran kiinaa, että pärjään päivittäisissä asioissa ja muutenkin olen pikkuhiljaa alkanut lämmetä koko maalle. En edelleenkään halua "isona" muuttaa tänne pysyvästi, mutta jos joskus tarjoutuisi vaikkapa töiden kautta mahdollisuus tulla pariksi kuukaudeksi kiinaan, niin voisin jopa lähteä. Lomalla täällä on tulevaisuudessa kyllä käytävä ja olis mahtavaa sitten eläkeläisenä tulla käymään vielä täällä Nanchangissa, katsomassa miten paikka on muuttunut. :)

Nyt palataan vielä expofiilistelyjen pariin. Suomen paviljongin jälkeen meitä alko kiinnostaa se expon suurin ja mahtavin paviljonki - Kiinan paviljonki tottakai.

Täällä olis voinu helposti totetuttaa haaveen siitä, että menis kokeilemaan, miltä tuntuu maata X-asennossa keskellä autotietä.

Pahin kilpailija - Ruotsin paviljonki. Oon katkera ku sinne oli paljon pidemmät jonot kuin Suomen paviljonkiin.

Ja olihan se Kiina massiivinen! Ekana päivänä mentiin vain tonne alakerroksiin, joissa oli omat pienet paviljongit Kiinan jokaiselle provinssille. Vasta myöhemmin tajuttiin, että se varsinainen Kiina-paviljonki oli tuolla yläkerroksissa. Sinne ei saanutkaan mennä sisälle noin vain, vaan lippu piti ostaa heti aamusta ja siihen oli merkitty se aika, milloin ko. lipulla pääsi paviljonkiin sisälle. Nyt ei siis saatu selville, mitä suurenmoista tuo olis pitäny sisällään, mutta provinsseissakin saatiin vierähtämään tunti jos toinenkin.

Kiinassa opiskelijoilla on ensimmäisenä yliopistovuotena jonkinlainen armeijakoulutus. En muista tarkkaan, mitä se pitää sisällään, mutta ilmeisesti jotain perusjuttuja. Tämä koulutus on pakollinen myös naisopiskelijoille (!), mutta luulis ainakin, että heidän koulutus eroaa miesten koulutuksesta. Kuulemma poikien on ajettava mää kaljuksi kuten Suomessakin ja jostain oon kuullu kans, että naisten pitää leikata tukka polkkatukaksi. :O Järkyttävää!

Ihan mielissään. :)

Tässä näyte Shanghain paviljongin pyörivästä seinästä. Coooool.

Ympäristöteema oli vahvasti esillä koko expoalueella. En sitten tiedä, kuinka paljon nämä kierrätysmateriaaleista tehdyt penkit hyvitti sitä jumalatonta kulutusta, mitä koko exposta aiheutui. Sähkölaskut, hui, en ees osaa kuvitella paljonko ne tuhannet ja tuhannet kauniit, värikkäät, vilkkuvat valot tulee kokonaisuudessaan maksamaan.

Pappa oli älynny ottaa tuolin.

Mun kotiprovinssin Jiangxin paviljonki. Jiangxissa ei ole paljon mitään ihmeellistä (Lonely Planetissaki kehotetaan ohittamaan kohde nopeasti :D), mutta on se ainakin ehdottomasti tunnetuin kiinalaisen posliinin valmistupaikka. Siispä ei ihmekään, että Jiangxin paviljonki oli suuren posliinikulhon muotoinen.

Hainanin paviljonki. Ai että harmittaako, kun ei pääsykään käymään tuolla?!

En muista mikä provinssi oli kyseessä, mutta yhdessä paviljongissa oli älyttömän sulosia pikku-ukkoja. Niitä oli sadoittain, osa roikkui katosta ja vielä eri värisin valoin valaistuna, aww.

Ei se pingpong luonnistunu tennis-ässältäkään kovin luontevasti. ;)