Noni,

huomenna, tarkemmin sanottuna seitsemältä aamulla (YÖK), lähetään Shanghaihin pitkäksi viikonlopuksi! JEEE! Nacnhangissa arki on jo kohtalaisen rutinoitunutta: aamulla kaheksaksi kouluun, lounaalle ja kämpille, iltapäiväksi takaisin kouluun, sen jälkeen kaupungille tai ihan vaan kampukselle pyörimään, illalla ulos syömään ja yöllä sitten mesetellään Suomen kavereitten kans. Mitään erikoista ei ole oikeastaan tapahtunu. Aina välillä tulee kauhea ikävä takasin kotia ja välillä taas tuntuu, että ei todellakaan haluais tulla takaisin Ouluun nytten.

Aika paljon on kyselty, että millanen tää meidän kämppä on ja millasta täällä yliopiston huudeilla on yleisesti. Kämpästä en ole ottanu vielä kuvia (ei tietenkään liity mitenkään siihen, etteikö se olis edustuskelpoinen..), mutta toissapäivänä käytiin käveleskelemässä kampuksella ja otettiin kuvia. Nyt ei runosuoni oikein pulppua, joten laitetaan sitte kuvia.

Tässä meidän kotitalo. Tarkkasilmäisimmät voivat bongata mun vaatteita kuivumasta tuossa kolmannen kerroksen parvekkeella. Mun huoneen ikkuna on tosin toisella puolella, kohtalaisen vilkkaalle tielle päin. Me vaihtarit asutetaan kolmea kämppää tässä talossa ja lisäks tässä asuu joku ulkomaalainen opettajakin, onnea vaan hänelle. :P Meidän kämppä on tosi luksusta verrattuna tavallisten opiskelijoiden asuntoihin. Kuvassa näkyykin vähemmän kodikkaan näkösiä taloja tuolla taustalla. Kuulemma kiinalaisten asuntoloissa laitetaan neljä opiskelijaa samaan pieneen huoneeseen. Tunnelma on varmasti erittäin kollektiivinen.

Meidän asuinalue on aika lailla keskellä kampusta, yliopiston päärakennusten vieressä. Tässä pihapiirissä on kolme samanlaista taloa, joissa asuu vaihtareiden lisäksi ulkomaalaisia opettejia. Meidän turvallisuuden vuoksi alue on myös aidattu ja sisään kuljetaan tuon alla näkyvän talon läpi. Mutta ei ne aidat tosiasiassa mitään pidättele, heleposti pääsee hyppimään yli jos haluaa. Tuossa talossa on myös pieni asunto, jossa asuu vuoroviikoin kaksi eri tätiä. Työnkuvana on meistä asukeista huolehtiminen ja pasianssin pelaaminen tietokoneella näyttää olevan suosittua ajanvietettä töitten lomassa.

Yliopiston päärakennus. Kylmä ku mikä ja sisältä näyttää ihan vankilalta. Semmonen sisältä "avonainen" tila, jossa siis näkee yläkerroksista alempiin, you know. Ei ole muuten mikään arkkitehtuurin helmi tuo aaltoileva kattokoristekaan. :D

Yliopiston pääaukio. Yleensä jatkuva virta opiskelijoita tallustaa tuon läpi tunneilleen.

Vaikka kampusalue on muuten varsin siistiä, niin nämä lähikadut on tyypillisiä kiinalaisia katuja: on vaikka minkälaista kauppaa, kaiken maailman kaupustelijoita, ruokakojuja, irtokoiria, pimeitä sivukujia, jonne en uskaltais ikinä mennä yksin illalla jne. Kaikki on yleisesti ottaen tosi rähjäistä ja ihmisiä on PALJON. Tästä napataan myös taksit tai minibussit keskustaan ja alueella päivystääkin lähes vuorokauden ympäri noita minibussikuskeja, jotka huutelee jatkuvalla soitolla ja yrittää saada ihmisiä kyytiin. Laitontahan tuo minibussitouhu kuulemma on, mutta sitä katsotaan kyllä ihan täysin sormien läpi.

Tämä rakennus aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia kuin yliopisto kotonakin: ken tänne käy, saa kaiken toivon heittää, vaimitensemeni. Oppitunnit pidetään yhtä lukuunottamatta täällä. Yleensä erittäin pienessä luokkahuoneessa, jonne juuri ja juuri mahtuu kokoontumaan ison pöydän ympärille. Odotan kauhulla kesän helteitä ja sitä hien hajua, mikä siinä luokassa varmasti tullaan aistimaan. :D

Oltiin ihan reilusti turisteja, ja otetiin tämmösiä posetuskuviaki!

Näitä maisemia kattellessa alkaa harmittaan, kun Oulussa ei ole vastaavaa kampusaluetta. Ympäristö on mahtavan näköistä ja ilmapiiri on kotoisa. Kampukselta löytyy periaatteessa kaikki mitä ihminen tarvii: on koulu, ruokakaupat, ravintoloita, vaatekauppoja, posti, pankki, pesula, erikoisliikkeitä, urheilukenttiä ja -halleja, hotelli ja taitaa joku baarin tapainenki olla. Kattelin aluksi ihan mielissäni kampuksen kampaamoja, sillä ne näyttää ihan yllättävän trendikkäiltä ja asiakkaita riittää. Tänään sitten katoin vähän tarkemmin ja voi jeesus, vois ne asiakkaiden hiukset siivota edes kerran viikossa sieltä lattialta poiskin...

Kampuksella on rakennettu lampien reunoille perinteisiä kiinalaisia rakennuksia. En tiedä, onko noille sen kummempaa tarkoitusta, mutta kivan näkösiä ne on ja kyllä siellä tuntu ihmiset istuskelevan ja viettävän aikaa. Nyt kun ilma on lämmennyt, ihmiset on alkaneet viettää hyppytunteja kampuksen nurmikoilla lueskellen tai muiden kanssa lätisten. Osa näyttää myös ottavan tirsoja ulkona ja ihmisiä näkyy muutenki nukkumassa mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja asennoissa. Kadun varrella, koulussa ja olenpa nähny supermarketin työntekijän nukkuvan työpaikallaan, samoin kuin siivojaan nukkumassa ulkona kärryihinsä nojaten. Aikamoiset unenlahjat!

Tältä siis näyttää kiinalaisten opiskelijoiden asunnot. Tämä talo ei ole ees hurjimmasta päästä. Monet talot ovat yli kymmenkerroksisia röttelöitä, joiden alimpien kerrosten ikkunat on varustettu kaltereilla ja ylimpien kerrosten ikkunat puolestaan taittuvilla pyykinkuivaustelineillä. Kyllä, täällä ikkunoiden alla on telineet, jotka voi venyttää pidemmiksi ja täten pystyy ripustamaan vaatteet ulos kuivumaan. Kiinalaiset vissiin pesee pyykkiä tosi usein, sillä melkein joka telineellä roikkuu jos minkälaista vaatetta. Äkillisen tuulenpuuskan sattuessa varmasti kiva lähteä 13. kerroksesta keräilemään omia vaatteita ympäri kampusta. :))

Yksi kampuksen koriskentistä. Odotin jo, että tuolla viimeistään olisi näkynyt pitkiä ja lihaksikkaita urheiljapoikia, mutta jouduin pettymään. :( Mulla on flunssan jäljiltä vieläkin vähän sairas olo ja nyt oon saanu vielä jonku hinkuyskänki, niin en ole harrastanu MITÄÄN liikuntaa. Muutenhan olisin tottakai käyny joka päivä lenkillä tai salilla... Ilmat lämpenee tosiaan kovaa vauhtia ja toivon todella, että innostun liikunnasta taas horroksessa vietetyn talven jälkeen. Mikäli Thaimaan ja Malesian reissu toteutuu, niin kuukauden päästä pitäis olla valmis näyttäytymään bikineissa. Heh heh. Hyvää salia kampuksella ei tunnu olevan, itsehän en ole siis käynyt kun kattomassa paria salia, mutta nää jätkät on käyneet ihan treenaamassakin. Kuulemma paskasta, vanhoja laitteita ja liikaa porukkaa (missäpä täällä ei olis). Toisaalta, pojat varmaan luulee, että mä haluan käydä semmosella tyttöjen trendisalilla, vaikka tosiasiassa mulle riittää vallan maniosti joku pääasiassa vapailla painoilla täytetty kopperokin. :) Jumppa olis myös kova sana, mutta en tiiä haluanko mennä jytisyttämään lattiaa ja sekoilemaan askeleissa, ohjaajan puheesta kun en kuitenkaan mitään ymmärrä. :P

Paikallinen aularavintola. En ole kertaakaan käyny täälä vielä syömässä, sillä se tuntuu olevan niin kaukana ja lisäks olen kuullu, että ruoka ei ole kovin hääppöstä. Pysytään siis suosiolla ravintolalinjalla. Kotona ruuan tekeminen on yhtä tuskaa, sillä meillä on käytössä vaan ysi susipaska levy. Kananmunan paistamiseen saa varata 20 minuuttia ja eilen keittelin vettä semmoset puoli tuntia. >:/

Sitten ollaanki palattu jo tähän meidän kotikadulle. Ääh, näitä kuvia kun kattoo, niin mulle tulee kriisi tästä mun tukasta. Tekis mieli värjätä sitä tummemmaksi, mikä ehkä sopii mulle paremmin, mutta toisaalta nyt kun vihdoin se on vaalea, niin olis typerää tummentaa heti. Minähän en rusketu kunnolla ku purkista, joten naama näyttää aika valjulta nyt vaalean tukan kans. Toisaalta, niinpä se näyttäis tummanki kans. :P Tekis myös mieli leikkauttaa kiva polkkatukka, mutta se kasvattaminen on taas niin arsesta. Mihin se mun paksu hevosenharja on kadonnu, on tainnu viimeksi näkyä yläasteella luokkakuvissa. :(

Siitä olen positiivisesti yllättyny, että ruokamyrkytystä tai muitakaan vatsavaivoja ei ole tullu (pitää koputtaa puuta!), vaikka nuo katukeittiöt ei mitään maailman hygieenisempiä ole. Satuinpa tänään katsomaan yhden meidän suosikkiravintolan keittiöön. Eh eh, en ota tavaksi, nautin vaan siitä lautaselle tuodusta ruuasta. :D

Loppukevennyksenä kuva tosi typerästä asiasta. Täällä monien hedelmien, lähinnä omenoiden ja melonien, ympärillä on tollanen muovinen suojaverkko, jonka tarkoituksena lienee suojata hedelmää kolahduksilta. Mutta miettikääpä kuinka monta omenaa ja melonia Kiinassa myydään päivittäin. Jep, varmana aika monta. Syntyy aivan älytön määrä jätettä tollasista hedelmänsuojuksista, joita ilman pärjätään ainakin Suomessa varsin hyvin. Mun sisäinen ituhippi ja kettutyttö herää myös kaupassakin, sillä täällä kaikki on NIIIIIN yksittäispakattua ku mahdollista. Alkaa tuntua omat jätteidenvähennysyritykset Suomessa aika turhilta ku näkee, miten paljon tehtaat täällä tupruttaa saasteita ilmaan ja miten paljon jätettä täällä syntyy. :P

Noni, nyt olis viiden tunnin päästä herätys ja lähtö junalle, pakannu en tietenkään ole vielä. Omg, hirvittää jo nyt ajatella sitä viikonlopun kuvasaldoa, kukaan ei jaksa kattoa niitä kuitenkaan. :D