Phuh,

tällä viikolla olen diagnosoinu iteltäni kulttuurishokin shokkivaiheen. Koti-ikävä on ollu kova, Kiina on tuntunu ihan turhalta maalta, kieli on uskomattoman vaikeaa ja lisäks oon miettiny pääni puhki erilaisia rahanhankkimiskeinoja, että vois lennättää kavereita tänne (sori, tiiän että oon ollu rasittava :P). Kaiken kukkuraksi netti on pätkiny tällä viikolla aivan luvattoman paljon ja meiltä on katkaistu vesi yöajaksi. BUU! Mutta ens viikosta on onneksi tulossa ihan super, sillä Nunnuka tulee tänne, jjjeee!! Tarkempia suunnitelmia ei vielä ole, mutta luotan ihan täysin siihen, että ex tempore -reissut on niitä parhaita, niin ne on yleensä aina Nunnukan kans.

Viime viikonloppu vierähti siis Shanghaissa ja laitetaan pientä summausta siitä tännekin. Torstaina lähdettiin siis reissuun ja junalla pääsikin oikein kätevästi viidessä tunnissa Shanghaihin. Hollantilaiset meni punkkaamaan kahden kaverinsa luokse ja me jouduttiin Hüseyinin kanssa hotelliin. Rautatieasemalta hypättiin heti ensimmäiseksi taksiin ja vaikka matka hotellille kesti yli puoli tuntia, tylsää ei todellakaan tullut - taivasteltavaa riitti Shanghain uskomattomassa kaupunkikuvassa yllin kyllin. Meidän hostelli oli Captain Hostel, joka oli aivan mahtava: yö kahden hengen huoneessa (huom, erilliset sängyt ;)) kustansi 13 euroa/nuppi, kävelymatkaa keskustan suurimmalle shoppailukadulle oli viiden minuutin verran ja lisäks hotellin oman baarin kattoterassilta oli aivan huikeat näkymät Pudongiin. Suosittelen!

Torstai-ilta kului keskustassa pyöriessä ja miljoonakaupungin menoa ihmetellessä. Shanghain keskustan pääkadut on todella länsimaalaisen näköisiä, mutta jos astuu syrjään pikkukaduille, niin löytää enemmän kiinalaista meininkiä. Huomasin, että raksamiesten huono käytös taitaa olla ihan yleismaailmallinen juttu. :D Shanghaissa naputellaan, kolkutellaan, kaivetaan ja porataan ihan joka paikassa ja siitä johtuen raksamiehiäkin on paljon ja minäkin sain osani heidän huomiostaan, jes. Harmi ku en kuitenkaan ymmärtäny, mitä ne huuteli. :( Joku raksamies vois joskus selittää mulle, että mikä siinä on että pitää huudella kaikkea. Luulis Shanghaissakin sen verran nuoria naisia näkyvän, että sitä saa olla huutelemassa koko ajan.

Illalla mentiin Nanjing Lu:lle, joka on ydinkeskustan tunnetuin ja kansainvälisin ostoskatu. Mentiin ottamaan kuvia yhteen korkeimmista rakennuksista, siihen, jossa on se pyörivä ravintola, jos joku sattuu tietämään. Ja olihan se näköala aivan mahtava! Nää kuvat on vähän hämäriä ku en osannut säätää kameraa paremmin.

Ja hymypoikapatsas menee......!

Nanjing Lu oli älyttömän kaunis ihan katutasollakin. Kauniita rakennuksia, satoja kauppoja, aivan hulluna ihmisiä - niin ja sitten tietenki niitä feikkituotteiden kaupustelijoita. "Heyyy lady, want a handbag? Prada, Dior, Chanel.. Eyeglasses??" "Hey sir, want a IPhone, iPod, DVDs???" Toisaalta, eihän se ole tyhmä se joka myy vaan se, joka ostaa. :P

Torstaina oltiin sen verran väsyneitä, että mentiin suosiolla aikaisin nukkumaan. Perjantai aloitettiin aamiaisella Mäkkärissä (hihi, taidettiin käydä siellä Hüseyinin kanssa yhteensä viisi kertaa koko reissun aikana) ja sen jälkeen suunnattiin yhdelle kaukaisemmalle metroasemalle, joka on tunnettu feikkituotteiden myyntipaikka. Jätkät osteli ihan mielissään kaikkea: feikkivaatteita, feikki-Uggeja lähetettäväksi siskoille, feikki-IPodin musiikkitelakoita, "D&G"-sukkia jne. Mä en ostanut mitään, sillä feikki-Uggeja lukuunottamatta ne tuotteet oli ihan surkeita. Johonki normi-laukkuun oli lätkästy kylkeen MiuMiun laatta --> kuin aito MiuMiun laukku ..NOT! Kieltämättä jäi yks laukku kuumottamaan, nimittäin Alexander McQueen-tyylisellä pääkalloprintillä kuvioitu ruskea nahkaclutch. Damn, sen olis voinu ihan hyvin ostaa jos siinä ei olis ollu isolla mitään logoa..

Metrossa oli myös hengenlähtö lähellä! Metrot on aivan tuskaisan täynnä ihmisiä, ja kun jäätiin pois yhdellä pysäkillä, niin en kerta kaikkiaan päässyt ulos, kun sisälle vaunuun tunki niin paljon porukkaa. Hüseyin oli jo ulkona ja merkkiääni alkoi piipata ovien sulkeutumisen merkiksi. Sain kuitenkin tungettua itteni ovien kohdalle, mutta ne sulkeutui just sillon, jolloin jäin siihen väliin puristuksiin niinku hiiri loukkuun. :D Kiinalaiset alko huutaan ja kampeamaan ovea auki, mikä ei ollu kauhean helppo homma. Pääsin onneksi siitä irti ja ehdin hypätä laiturille just ennen ku metro kiihdytti, mutta voi jumalauta että säihkähdin. Muistoksi jäi valtava vihertävä mustelma käsivarteen. En sitten tiedä, että olisko se metro vaan lähteny liikkeelle jos mua ei olis saatu kammettua pois siitä ovien välistä. Luulis ainakin, että metroissa on jotkut hätäjarrut tollasia tilanteita varten, mutta saatetaanhan Kiinassa luottaa myös kanssamatkustajien kampeamisvoimiin. :P

Feikkimarketin jälkeen mä suunnistin takaisin Nanjing Lu:lle, OIKEISIIN kauppoihin. Hüseyin meinas aluksi odotella mua, mutta kun kulutin yhdessä kaupassa 45 minuuttia, niin se luovutti ja lähti hostellille. :D Zarassa olisin voinu tuhlata helposti tonnin, mutta onnistuin hillitsemään itseäni. Aijaijai, ku istu NIIIIN nätisti melkein kaikki vaatteet mitä kokeilin! Toinen hyväksi osoittautunut kauppa oli Me&City - vaatteet oli aika lailla Zara/H&M-linjalla, mutta halvempia kuin Zarassa. Me&Cityssä tosin kypsyin siihen asiakaspalveluun. Heti, kun otti jonkun vaatteet tangosta, niin myyjä hyökkäs paikalle kyseleen, haluanko sovittaa sitä. Ja jos vastasin joo, niin heti oltiin viemässä sovituskoppiin. Yritin siinä selittää, että haluan eka katsoa koko liikkeen läpi ja vasta sitten sovittaa vaatteita, mutta eipä se auttanut, sillä nelikerroksisessa liikkeessä oli töissä varmasti ainakin 50 myyjää. Oikeesti, niitä oli joka puolella ja kaikki olivat erittäin innokkaita asiakaspalvelijoita. Vaatteita ei myöskään saanut viedä kerroksesta toiseen, ellei saanut myyjältä vaaleansinistä post-it-lappua, joka kiinnitettiin hintalappuun. Vaatteet oli siis oikeinkin kivoja, mutta lopulta meni hermot niihin myyjiin ja ostin vaan yhden jumpsuitin. Tuossa kuvassa se näyttää kököltä, mutta päällä se on aivan superihana! Lahkeet on kivan lyhyet, mutta silti ei ole pelkoa alushousujen vilkkumisesta ja yläosa on ihanan rento, varsinkin jos nappeja avaa alas asti. Ja äiti, sanot varmasti että sulla olis ollu vastaavia vaatteita varastossa 80-luvulta, mutta eipä ne täällä paljoa auta. :P

Kengistä tuli pieni paniikki, sillä illalla oltiin menossa ulos ja mulla oli mukana ainoastaan rumat, mutta äärimmäisen mukavat tennarit. Nanjing Lu:lta ei löytynyt yhtään pelkkää kenkäkauppaa, joten kiertelin kaiken maailman vaatekauppoja ja tiirailin alahyllyille. Lopulta oli kuitenki hyväksyttävä se tosiasia, että mun vammasille jaloille ei löydy Kiinasta sen paremmin kenkiä kuin Suomestakaan. Ongelmana mun jaloissa on se, että ne on älyttömän kapeat, jolloin lähes kaikki ballerinat ja tavalliset korkokengät ei yksinkertaisesti pysy jaloissa. Jalkaholviakaan mulla ei ole, ja jos kävelen märillä jaloilla vaikkapa laiturilla, niin siihen jää sellaiset räpylän jäljet. :D Käsittääkseni mulla ei kuitenkaan ole lättäjalat (niihin liittyy vissiin jotain vääntyneitä kantapäitä tms), mutta selkeä vamma niissä kuitenkin on. Loppuillasta kaupoissa oli aivan liikaa porukkaa, siis oikeesti, aivan JÄRKYTTÄVÄN PALJON, mulla oli nälkä ja laukut paino, muutenki olo oli todella ei-freesi ja niitä samperin kenkiä ei löytyny mistään. Tein sen virheen, että menin myös valtaviin ostoskeskuksiin etsimään kenkäkauppoja. Huh huh, muuta en sano. Lopulta pelastus koitti, kun huomasin, että Zaran yläkerrassa myydään myös naisten vaatteita ja asusteita. :D Jä tämmöset kaunokaiset sitten kotiutin sieltä. Aaah, korkea korko, jämäkän tuntoiset jalassa ja tummanruskeita korkkareita mulla ei vielä ollutkaan. Hintaa oli ehkä vähän liikaa, mutta sillon pitää ostaa kun löytyy mieluiset. Lisäks ostin mustat shortsit, jotka istui todella hyvin ja beiget, vajaamittaiset pappahousut. Aivan mahtavia löytöjä siis, laatu korvaa määrän. ;)

Illalla mentiin hengaamaan meidän hotellin ravintolan terassille, syötiin ja juotiin vähän ja lopulta lähdettiin baarin. Tuolla terassilla tunnelma oli aivan mahtava, sillä musiikiksi oli osattu valita kappaleita, jotka toi yhdistettynä Pudongin skylineen, hitaasti joella lipuviin laivoihin ja monikieliseen puheensorinaan todella epätodellisen olon. Musiikki oli siis Massive Attackin Teardropin -tyylistä. Baari, johon mentiin, oli nimeltään Muse ja se oli aivan kammottava paikka. Sinänsä baari oli tosi tyylikäs ja iso, mutta siellä oli aivan liikaa porukkaa. Pahempi tungos, ku Kaarlessa ikinä. Lopulta kypsyttiinkin siihen menoon ja vaihdettiin paikka. Oppaana meillä toimi siis hollantilaisten kaks kaveria, jotka ovat nyt vaihdossa Shanghaissa (vois muuten Oulun yliopistokin hommata vaihtosopimuksen Shanghaihin, veikkaan, että olis vähän enemmän hakijoita ku Nanchangiin..). Toinen baarikaan ei miellyttäny meitä, vaan jostain syystä porukka halus vaihtaa vielä kolmanteen paikkaan. Mä luovutin siinä vaiheessa ja lähdin taksilla yksin hostellille. Hüseyinkin seuras perästä vajaan tunnin kuluttua. Kuten Nanchangissakin, täällä baarissa riepoo se, kun ei pysty jutteleen kenenkään kans. Shanghaissakin hämmästyttävän pieni osa ihmisistä osaa englantia.

Lauantaina suunnattiin Hüseyinin kanssa Pudongin. Yritettiin aluksi etsiä jotain tiettyä kebab-paikkaa, mutta ei löydetty ja mentiinkin sitten japanilaiseen ravintolaan syömään. Otin mm. sushi-lajiltelman, mutta en tykänny siitä. :S Normaali sushi on musta hyvää, mutta jokin noissa vähän erikoisemmissa vaihtoehdoissa mättää. Käytiin jälleen yhdessä valtavassa ostoskeskuksessa, mutta olin vieläki niin väsyny edellisen päivän kauppareissuista, että en ees halunnu mennä kauppoihin. No okei, tää Sephora kyllä kiinnosti ja kovasti..

Oltiin niin turisteja, että maksettiin 150 RMB:tä (n. 15 euroa) siitä, että päästiin tv-torniin ylös asti. Mutta ei kyllä kaduttanu, maisemat oli jälleen kerran aivan mahtavat! Pimeällä olisi ollut varmasti vielä kauniimpaa. Mua "vähän" ahdisti tuo lasilattia, varsinkin kun monien mielestä oli tosi hauskaa hyppiä ja jytisyttää sitä. :/ Yks kiinalainen tyttö oli ihan hysteerinen, ilmeisesti sillä pelotti niin paljon, että se märisi. En tiiä mikä sadisti se sen poikakaveri oli, mutta se passitti sen tytön kuitenki poseeraamaan kuvissa, vollotuksesta huolimatta.

Huomatkaa raikas ilma. Hüseyin väitti, että tuo sumu johtuu pilvisestä säästä.. Niinpä niin, rohkenen kuitenkin väittää, että se on ihan rehellisesti savusumua.

Lauantaina illalla suunnattiin taas ulos, tällä kertaa Club Richy:lle. Se olikin tosi hyvä paikka, tyylikäs, mutta silti lämminhenkinen ja sopivasti porukkaa - länkkäreitäkin! Baarissa sattui myös vaaratilanne, kun yhden kiinalaisen tytön tukka syttyi palamaan! JOO-O!! Pöydissä oli kynttilöitä ja sen pitkät hiukset osui niihin --> tukka liekeissä! Ite ehdin nähdä vaan sen, kun sen tukka paloi oranssilla liekillä ja joku mies sitten leyhytteli sen sammuksiin. Mutta hyi helkkari mikä haju siitä tuli :S Voin vaan kuvitella, miltä palava ruumis haisee..

Sunnuntaina meillä oli pari tuntia aikaa ennen junan lähtöä, joten mentiin vielä Shanghain vanhaan kaupunkiin. Tosin sielä mitään vanhaa ollut, paikka tupaten täynnä turisteja ja Starbuckseja jne. Vanhat talot oli kuitenki nättejä.

Tämän jälkeen meidän piti suunnata jo junalle ja illalla päästiin takaisin "kotiin". Vähän kyllä tuntuu Nanchang tylsältä paikalta Shanghain jälkeen, mutta eiköhän täällä pärjätä, varsinkin kun pääsee matkustelemaan.