Heip,

taas on vierähtänyt yksi viikko täällä, älyttömän nopeaa menee siis aika. Tällä viikolla ollaan aloitettu jo opiskelut ja fiilikset on vähän ristiriitaiset. Mä opiskelen täällä siis kiinaa, Listening-, Oral- ja Intensive reading -kurssit sekä vähän taloustieteitä, eli How to enter Chinese market-, Financial Management -ja ehkä myös Investment -kurssit. Lisäksi meillä on yks leppoisa kurssi, Chinese travel, jossa nimen mukaisesti on tarkoitus matkustella ainakin lähialueilla ja oppia tuntemaan paremmin Kiinan kulttuuria.

Ongelmia tuottaa se, että neljä hollantilaista vaihtaria on opiskellu kiinaa jopa pari vuotta ennen tänne tuloaan, ja me ei Hüseyinin kanssa osata kuin muutama sana ja silti käydään samoja kursseja. Yhdellä tunnilla opettaja innostu keskustelemaan hollantilaisten kans pallopeleistä ja muusta urheilusanastosta. Olin jopa enemmän pihalla kuin diffiksen laskareissa kolmen viikon poissaolojen jälkeen.. Toki meille on tarjottu ERITYISOPETUSTA, mutta ei olla siitäkään innostuttu, sillä ei tänne nyt tultu opiskelemaan 40 tuntia viikossa (sori vaan äiti :D). Reading-kurssin opettaja kertoi meille myös vaatimattomat oppimistavoitteet: kurssin jälkeen meidän tulisi osata lukea ja kirjoittaa 500 merkkiä ja lisäksi 200 matkusteluun ja päivittäiseen elämään liittyvää merkkiä. WTF. Jos lasketaan, että olen täällä vielä 16 viikkoa, niin pitäisi oppia semmoset 44 uutta merkkiä joka viikko. Hehe, ei paljon naurata jos tuo on totta. Nyt tietenki joku ajattelee, että mikä luuseri, eihän tuo ole pahakaan homma, mutta muistakaa, että kiinan merkkien opettelussa pitäisi opetella kirjoittamaan sekä merkki että se, miten sana lausutaan, eli pinyin. Erityisen hauskaksi homman tekee "tonet" eli äänenpainojen merkit kirjaimien päällä. Sanat má ja mà tarkoittaa ihan eri asioita. Ja se lausuminen muutenki, voi itku. C ja z ja s ja ch ja zh ja sh pitäis oppia lausumaan selvästi - ei oo muuten mikään helppo homma tällä meikäläisen s-vialla. :S Lisäks en tykkää Listening-kurssin opettajasta ja tunne lienee molemminpuoleinen. Muija ei oikein ymmärrä, että oon ehkä syystä "vähän" huonompi lausumaan sanoja kuin kaks vuotta kiinaa opiskelleet. Ja ärsyttää, kun se toistelee koko ajan selityksensä lomassa "Yesno?", joten pitää hokea jeeessiä jatkuvasti. Menis ite v*ttu englannin kurssille.

(Kuvituksena kuva meidän villistä perjantai-illasta. Mä juttelin Hannan kans mesessä ja pitihän sitten muiden tulla siihen häiriköimään.)


Muut kurssit on kuitenki kivoja, vaikka yliopisto ei mikään kauhean tasokas olekaan. Financial management kurssin opettaja, Etelä-Afrikkalainen Mr. Naidu aiheutti tunnilla kränää kiinalaisissa opiskelijoissa. Naidu sanoi, muhun viitaten tottakai, että esimerkiksi suomalaiset ovat maailman parhaita paperin teossa, saksalaiset autojen valmistuksessa ja kiinalaiset on maailman parhaita kopioimisessa. :D Tästähän ei paikalliset tykänneet, vaan aika kärkkäitä lausuntoja tuli siitä, miten paperi on keksitty alunperin Kiinassa eikä missään hiton Suomessa ja Kiinassahan ei kopioida!! JA! Meillä on neljä (4!) kertaa viikossa kahdeksan (8!) aamu!! Ei viitsi kauheana tunteja skippaillakaan, sillä monilla kursseilla ollaan siis ainoastaan me vaihtarit.

Toinen purnauksen aihe on sää. Minähän fiksuna tyttönä katsoin ennen tänne lähtöä säätiedotuksista, että Nanchangissa on vähintään kymmenisen astetta lämmintä, mikä oli käytännössä kesä Oulun silloiseen säähän verrattuna. En sitten tietenkään pakannu mukaan mitään erityisen lämpimiä vaatteita. Yllätyksenä tulikin se, miten kylmä täällä oikeasti on. Eihän se vielä haittaa, jos ulkona on kylmä jos sisällä on lämmin, mutta täällä ei tunneta eristyksiä seinissä saati pattereita. Toki täällä on ilmastointilaitteet, mutta eipä niistäkään järin lämmintä ilmaa saa ulos. Vertaisin mun huoneen tämänhetkistä lämpötilaa Oulun yliopiston luentosali L3:n lämpötilaan. Siellä tärisseet tietävät, mitä tarkoitan. Kotiasuna onkin toiminu pitkät kalsarit, verkkarit, kolme paitaa päällekäin, lämpimät tohvelit ja vielä mahdollisesti päiväpeitto ympärille kiedottuna. Ensimmäinen viikko oli pahin, sillä lähes koko ajan satoi ja märissä vaatteissa ja kengissä kulkemisen seurauksena ollaan täällä sairasteltu porukalla. Mä ehkä pahiten, tottakai, ja tällä viikolla oon yskiny ja köhiny muut hulluiksi ja niistäny varmaan 10 litraa räkää. Nyt loppuviikosta on onneksi lämmennyt ja aurinkokin on näyttäytynyt, joten alan uskoa siihen, että parin viikon päästä pääsen käyttään jo kesävaatteita täällä! Paikalliset on varoitellu meitä jo siitä, että täällä on joko liian kylmä tai vaihtoehtoisesti liian kuuma. Kuulemma jotkut kiinalaiset opiskelijat nukkuu kesäisin asuntoloidensa katolla, koska huoneissa on liian kuuma ja minkäänlaista ilmastointia ei ole. Jos jotain positiivista sentään, niin alun ruokakriisi on ylitetty ja ollaan syöty hyvvää ruokaa täällä. Ei paljon kotona jaksa tehdä ruokaa jos massun saa täyteen ravintolassa alle kahdella eurolla. :}

Kuvia oon ottanu melko laiskasti, mutta perjantain kaupunkireissulta niitä jopa on. Käytiin meidän Oral-kurssin opettajan, Mr. Zengin kans kaupungilla, kun jotkut halus ostaa elektronisia sanakirjoja. Muutki opettajat on innokkaita kutsumaan meitä perheidensä luo kylään, että nähtäis oikeaa kiinalaista elämäntapaa ja muutenki auttamaan kaikissa asioissa. Ei ihan heti jostain herra Haminasta vois kuvitella.. Opettaja vei meidät lisäks jonnekin puistoon keskelle kaupunkia ja nätti paikka se olikin.



Kaupungilla näin surullisimman näyn ikinä. Jollaki kerjäläismiehellä oli naama ihan paskana. En tiiä mitä sille oli sattunu, mutta kasvot oli tosiaan saman näköset ku aikoinaan ydinpommien uhreilla Japanissa. :( Tai sitten niille on kaatunut happoa tms myrkkyä, mutta nenää ei oikeastaan ollut, silmät oli ympyrän muotoset rustoittuneet aukot, liekkö ees näki niillä mitään, ja koko iho oli sellainen paksu ja muhkurainen. Hyi kamala, ehkä sitä pitäis olla omaan nassuun ihan tyytyväinen.


Kaupungilla kierreltiin aika paljon elektroniikkaliikkeissä. Voi juma, miten voi olla niin paljon erilaisia puhelimia myynnissä?! Tuntu, että myytävänä oli kaikki Nokian mallit viimeisen viiden vuoden ajalta ja kaikissa eri väreissä, muista merkeistä puhumattakaan. Ite en oikein elektroniikasta innostu, tosin uusi mp3-soitin pitäis ostaa (ja opetella käyttään torrentteja, anyone?) ja mahdollisesti uusi, pienempi ja kätevämpi kamera. Kaikenlaisia hiustenlaittojuttuja ostaisin toki mielelläni, mutta ainakaan vielä ei osunu silmiin mitään.

Vaatekaupat näytti toki äärimmäisen houkuttelevilta, mutta ainakin vielä pidättäydyin ostamasta mitään. Shanghaissa ja Guangzhoussa on kuulemma paljon paremmat ostosmahdollisuudet, joten odotellaan niitä. Tosin uus laukku mun pitäis ostaa, mulla on vaan tuo yks iso. Ja uudet kengät sillä tennarit on liian pienet. Ja tietenki shortseja kesää varten. Ja ehdottomasti mekkoja ja hameita, ne on täällä niin halpoja ja nättejä. Ja kesäkenkiä tietty, mulla on niin hankala löytää sopivia että pitää ostaa sitten ku löytyy. Ja paitojahan tarttee aina. Ja kerta täällä on niin halpaa, niin ihan hyvin voi ostaa vaatteita ens syksyä vartenki: paksumpia takkeja (oon nähny aivan upeita trenssejä!), pitkiä housuja, bleisereitä ja saappaita... Kiinalaiset tytöt on musta kivasti pukeutuneita: on korkeita korkoja ja nättejä takkeja ja naisellisia kukkamekkoja ja vaikka mitä ihanaa. En tosin tajua, miten ne tarkenee - mulla on tosiaan itellä ne kalsarit vielä jalassa ja muutenki vaatteissa lämpöisyys menee ulkonäön edelle. :D



Kaupungilla alko jo vähän häiritä, miten paljon ihmiset tuijotti. Eräs vanhempi setä jäi erityisesti mieleen, se pyöri meidän ympärillä jossain kaupassa ja tuijotti niiiiiiin pitkään ja naureskeli. :) Wal-Martissa yks kiinalainen tyttö tuli kysymään mua oikein kuvaanki sen kans, koska "I find you so beautiful".  Yhdessä kaupassa tosin törmättiin paikallisiin pleijereihin: kun me levähdettiin penkeillä niin ne otti oikein erilliset tuolit ja siirsi ne meidän eteen, että pääsivät tuijottamaan suoraan. :D Mutta sitten Cihan pilas niiden ilon ja meni mun eteen seisomaan, julmaa. Onhan se aika outoa, että täällä mä oon joku kauneuskuningatar. :D Mutta ainahan sitä arvostetaan valtaväestöstä poikkeavaa ulkonäköä. Suomessakin kuuminta hottia taitaa olla tummat ja eksoottiset kaunottaret meidän tavallisten tallukoiden sijaan.

Mää taas tuijotan kiinalaisia lapsia, ei ole suloisempia kun ne!  En pidä itteäni mitenkään erityisen lapsirakkaana, mutta täällä ipanat on niin hellyyttävän näkösiä, että on tullu jo mieleen, että pitäiskö sitä ite adoptoida sitten isona. :D En osaa sanoin kuvailla sitä suloisuutta, mutta ne on niin ihania palleroita ja ne toljottaa älyttömän sulosesti niillä pyöreillä silmillä ja awwwww kertakaikkiaan. <3 Kuviakin on tehny mieli ottaa, mutta en ole uskaltanu alkaa kenenkään jälkikasvua kuvailemaan. Jännä, miten en kuitenkaan pidä kiinalaisia noin yleisesti erityisen komeina/kauniina, mitä niille palleroille oikein tapahtuu? Kaupungilla näkyy sentään jo kunnon metroseksuaali-jätkiä. Stereotyyppisen kiinalaisen trendipariskunnan miehellä on muhkea, Antti Tuisku -tyyppinen, jollain punaisen/ruskean sävyllä sävytetty tukka, kiiltävä bleiseri, kauluspaita, tiukat housut ja kookkaat kengät. Naisella vastaavasti on pitkä kiharrettu tukka, korkeakorkoiset saappaat, shortsit tai lyhyt hame ja paksut sukkahousut, tumma nahkatakki tai värikäs trenssi ja Chanel-tyyppinen tikattu ja kultaketjuinen laukku. Ei siinä, kelpais meikäläiselle ja toivottavasti kohta onkin!


Tämä viikonloppu on mennytki sitten tosi rauhallisesti. Eilen perjantaina hengailtiin kämpillä ja kähistiin keskenämme, tais olla joku yleinen "Kiusaa ja ärsytä Reiskaa"-päivä. :D Ja tämän lauantai-illan menosta kertonee se, että nyt kello on 2:13 ja mä päivitän blogia. Mutta ei hätiä mitiä, sillä ens viikonloppuna on tarkoitus mennä Shanghaihin! Sikäli mikäli saadaan passit sitä ennen pois viisumiviranomaisilta. Ja lisäks ollaan speksailtu huhtikuun loppuun sellaista kahden ja puolen viikon reissua Thaimaaseen, Malesiaan ja Singaporeen! Thaimaassa olis semmoset pikkuset bileet ku Fullmoon-bileet, ja sinne olis tarkotus mennä. Ja toukokuussa sitten Hainan (Kiinan versio Hawaijista), Macao, Honkkarit ja sellaista. Hurjimmat on heitelly ilmaan reissuja Japaniin tai jopa Australiaan, mutta siihen ei taida mun likviditeetti riittää.