Suomen paviljonki näyttää siis tältä ulkoapäin. Suunnittelijoista en osaa sanoa mitään, mutta Kirnu tuo on nimeltään.

Mulla meinas tulla tippa linssiin, kun kuultiin livenä suomalaista musiikkia. Googletuksen jälkeen selvisi, että yhtye esitti Marko Ritolan kappaleita, mutta ei ne entuudestaan sanonu mulle mitään. Mutta olihan se hienon kuulosta! :)

Sisäänkäynti oli ihanan pelkistetty. Nyt ku oon viettäny näinkin hurjan ajan ulkomailla, oon oppinu arvostamaan suomalaista ja muutenki skandinaavista yksinkertaista tyyliä - melko harvinaista herkkua maailmalla.

Sisällä Suomi oli panostanut design-tuotteiden ja perinteisten Suomen erikoisuuksien esittelyyn. Marimekkoa, iittalaa ja Arabiaa näkyi paljon.

Yhdellä seinällä oli tollainen iso liikkuva animaatiokuva ja jotain luonnon ääniäkin siellä taisi olla taustalla.

Aika paljon on potkurit muuttuneet niistä ajoista, kun mä kuljin semmosella kouluun.

Monissa paviljongeissa oli kosketuspinnalla varustettuja tauluja, samoin Suomellakin. Silmiin pisti tuo CTRL:n kuva.

Nokia oli pieneksi hämmästykseksi edustettuna vaan loppupään myymälässä. Hinnat oli mukavan suolaisia, siksi tyydyttiin vaan ihailemaan.

Suomi-poika kotimaisemissa.

Suomen paviljonki olimun mielestä hyvä verrattuna muiden maiden tasoon. Hieman enemmän ois saanu tuoda esiin Suomen kylmyyttä ja arktisuutta. Esimerkiksi Kazakstanilla oli yksi huone, joka oli jäädytetty pakkasen puolelle, joten siellä oli lunta ja kaikkea!