Venäjä -  olis kiinnostanu kovasti, mutta aivan tajuttomat jonot.

Pakistanissa käytiin sentään! Kaikkien arabilmaiden paviljongit oli ulospäin aivan mahtavan näkösiä.

Sisällä ei ollutkaan sitten niin loisteliasta kuin monilla muilla mailla. Siinä missä muilla oli vaihtuvilla kuvilla varustettuja kosketusnäyttöjä tms, niin Pakistanilla kuvat oli liimattu seinään kiinni, simple as that.

Ite tykkäsin Pakistanista, sillä paviljongilla oli paljon informaatioarvoa. Erityisen paljon miellytti seinä, jossa esiteltiin merkittäviä Paksitanilaisia naisvaikuttajia. Siellä oli naisia kaiken maailman laulajista aina Bhuttoon asti.

Oman.

Nyt alettiin olla jo niin rättiväsyneitä, että lähdettiin käveleen jo poispäin.

Heti kun tultiin expoalueelle, bongattiin valtava valkoinen paviljonki, joka varsinkin yöaikaan varasti lähes kaiken huomion. Mikäs maa muukaan kuin Saudi-Arabia. :D Paviljongin ylhäällä kiersi tekstejä, miten "Saudi-Arabia lämpimästi onnittelee Kiinaa Expo 2010:n järjestämisestä" ja "..toivoo pitkää ja menestyksekästä yhteistyötä Kiinan kans" jne.

UFO! Ei, vaan tämä on jokin suuri kongressikeskus, joka sijaitsi aika lailla expoalueen ytimessä. Ilmeisesti ainoa rakennus, jota ei ole rakennettu vain ja ainoastaan expoa varten. Tuolla ylhäällä oli näköalatasanne ja olihan sinne pakko päästä ihastelemaan koko aluetta.

Kiinan paviljonki kohosi luonnollisesti ylitse muiden-.Näitä kuvia katsellessa ei voi sanoa muuta kuin että vit...si ku se vanha kamera nyysittiin. Kuvat olis sata kertaa parempia sillä, argh.

Huangpu-joki. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin vasemmalla taustalla voi bongata Pudongin kuuluisan TV-tornin.

Pikkuset jonot vielä illallaki tuonne Saudi-Arabiaan. Olis meilläki kyllä kovasti kiinnostanu, miten saudit on laittaneet rahaa palamaan ton paviljongin eteen.

Joella oli ruuhkaa. :)

Yääk, ei saa kattoa tuota mun kaikin puolin lösähtänyttä ja väsähtänyttä olemusta. Ihan hirviä.

Kongressikeskuksen kellarissa oli jää! Pienen kinastelun jälkeen Atte sai kuin saikin mut houkuteltua luistelemaan. Siis LUISTELEMAAN. Minä, joka luistelen huonommin ku rampa afrikkalainen, joka ei oo koskaan jäätä nähnytkään. No, toinen oli ainaki mielissään. :>

Ja luistelu sujui kuin Kiira Korven poikaystäväehdokkaalta.

Siinä sirklattiin (vai miten se ees sanotaan), luisteliin supernopeaa, jarruteltiin, pyörittiin, liu'uttiin taidokkaasti...

..kunnes :D Auts! Jää on yllättävän kova, joten siinä sitten haettiin kotimatkalla kylmiä limsapulloja turvotusta laskemaan. Hotellilla ei paljon tarvinnu miettiä, mitä tekis, vaan kaaduttiin sänkyyn jumalattoman väsyneinä ja ite ainakin nukahdin noin nanosekunnissa.

Nyt palataan vielä expofiilistelyjen pariin. Suomen paviljongin jälkeen meitä alko kiinnostaa se expon suurin ja mahtavin paviljonki - Kiinan paviljonki tottakai.

Täällä olis voinu helposti totetuttaa haaveen siitä, että menis kokeilemaan, miltä tuntuu maata X-asennossa keskellä autotietä.

Pahin kilpailija - Ruotsin paviljonki. Oon katkera ku sinne oli paljon pidemmät jonot kuin Suomen paviljonkiin.

Ja olihan se Kiina massiivinen! Ekana päivänä mentiin vain tonne alakerroksiin, joissa oli omat pienet paviljongit Kiinan jokaiselle provinssille. Vasta myöhemmin tajuttiin, että se varsinainen Kiina-paviljonki oli tuolla yläkerroksissa. Sinne ei saanutkaan mennä sisälle noin vain, vaan lippu piti ostaa heti aamusta ja siihen oli merkitty se aika, milloin ko. lipulla pääsi paviljonkiin sisälle. Nyt ei siis saatu selville, mitä suurenmoista tuo olis pitäny sisällään, mutta provinsseissakin saatiin vierähtämään tunti jos toinenkin.

Kiinassa opiskelijoilla on ensimmäisenä yliopistovuotena jonkinlainen armeijakoulutus. En muista tarkkaan, mitä se pitää sisällään, mutta ilmeisesti jotain perusjuttuja. Tämä koulutus on pakollinen myös naisopiskelijoille (!), mutta luulis ainakin, että heidän koulutus eroaa miesten koulutuksesta. Kuulemma poikien on ajettava mää kaljuksi kuten Suomessakin ja jostain oon kuullu kans, että naisten pitää leikata tukka polkkatukaksi. :O Järkyttävää!

Ihan mielissään. :)

Tässä näyte Shanghain paviljongin pyörivästä seinästä. Coooool.

Ympäristöteema oli vahvasti esillä koko expoalueella. En sitten tiedä, kuinka paljon nämä kierrätysmateriaaleista tehdyt penkit hyvitti sitä jumalatonta kulutusta, mitä koko exposta aiheutui. Sähkölaskut, hui, en ees osaa kuvitella paljonko ne tuhannet ja tuhannet kauniit, värikkäät, vilkkuvat valot tulee kokonaisuudessaan maksamaan.

Pappa oli älynny ottaa tuolin.

Mun kotiprovinssin Jiangxin paviljonki. Jiangxissa ei ole paljon mitään ihmeellistä (Lonely Planetissaki kehotetaan ohittamaan kohde nopeasti :D), mutta on se ainakin ehdottomasti tunnetuin kiinalaisen posliinin valmistupaikka. Siispä ei ihmekään, että Jiangxin paviljonki oli suuren posliinikulhon muotoinen.

Hainanin paviljonki. Ai että harmittaako, kun ei pääsykään käymään tuolla?!

En muista mikä provinssi oli kyseessä, mutta yhdessä paviljongissa oli älyttömän sulosia pikku-ukkoja. Niitä oli sadoittain, osa roikkui katosta ja vielä eri värisin valoin valaistuna, aww.

Ei se pingpong luonnistunu tennis-ässältäkään kovin luontevasti. ;)

Mulla meinas tulla tippa linssiin, kun kuultiin livenä suomalaista musiikkia. Googletuksen jälkeen selvisi, että yhtye esitti Marko Ritolan kappaleita, mutta ei ne entuudestaan sanonu mulle mitään. Mutta olihan se hienon kuulosta! :)

Sisäänkäynti oli ihanan pelkistetty. Nyt ku oon viettäny näinkin hurjan ajan ulkomailla, oon oppinu arvostamaan suomalaista ja muutenki skandinaavista yksinkertaista tyyliä - melko harvinaista herkkua maailmalla.

Sisällä Suomi oli panostanut design-tuotteiden ja perinteisten Suomen erikoisuuksien esittelyyn. Marimekkoa, iittalaa ja Arabiaa näkyi paljon.

Yhdellä seinällä oli tollainen iso liikkuva animaatiokuva ja jotain luonnon ääniäkin siellä taisi olla taustalla.

Aika paljon on potkurit muuttuneet niistä ajoista, kun mä kuljin semmosella kouluun.

Monissa paviljongeissa oli kosketuspinnalla varustettuja tauluja, samoin Suomellakin. Silmiin pisti tuo CTRL:n kuva.

Nokia oli pieneksi hämmästykseksi edustettuna vaan loppupään myymälässä. Hinnat oli mukavan suolaisia, siksi tyydyttiin vaan ihailemaan.

Suomi-poika kotimaisemissa.

Suomen paviljonki olimun mielestä hyvä verrattuna muiden maiden tasoon. Hieman enemmän ois saanu tuoda esiin Suomen kylmyyttä ja arktisuutta. Esimerkiksi Kazakstanilla oli yksi huone, joka oli jäädytetty pakkasen puolelle, joten siellä oli lunta ja kaikkea!

Expo oli toisaalta pettymys, toisaalta positiivinen yllätys. Pettymys se oli paviljonkien sisällön takia. Mä kuvittelin, että niillä olis paljon enemmän informaatioarvoa. Ajattelin, että esim. USA:n paviljonki olisi tavallaan pienoismalli ja läpileikkaus koko maasta: olisi juttua New Yorkin pilvenpiirtäjistä, intiaaneista, apartheidista, Grand Canyonista, Las Vegasista ja Hollywoodista. Ja tämä toistuis joka maan kohdalla. Näin ei tosiaankaan ollut, vaan jotku paviljongit pysty käveleen parissa minuutissa läpi, jos ei halunnu jäädä katseleen jotain paikallisten perinneasujen yksityiskohtia. Positiivinen yllätys oli visuaalinen puoli. Toki tiedettiin, että expoalue on iso, mutta oli se kuitenki paljon isompi kun oltiin osattu kuvitella. Ja varsinkin yöaikaan kaikki paviljongit oli aivan mahtavan näköisiä ja tunnelma oli ajottain tosi epätodellinenki. Kuvista voitte katsoa ite.

Expossa on siis edustettuna yli 190 maata ja 50 kansainvälistä organisaatiota. Shanghain expon alue on suurin maailmannäyttelyiden historiassa, 5,3 neliökilometriä. Alue jakaantuu kahdelle puolelle Shanghain halkovaa Huangpu-jokea: eteläpuolella on valtioiden paviljongit ja muutkin expon pääjutut ja joen pohjoispuolella on yritysten paviljonkeja sekä teemapaviljongit. Nyt jälkeenpäin oon lukenu faktatietoa exposta, ja on pojat hurjaa luettavaa. Vierailijoita odotetaan 70-100 miljoonaa. Alueen valmisteluun käytettiin 34 MILJARDIA EUROA, mikä on siis enemmän kuin Pekingin Olympialaisiin. Expoa varten alueen aiemmat rakennukset purettiin ja alueelta häädettiin 270 tuotantolaitosta (mm. eräs yli 10 000 ihmistä työllistänyt) ja 18 000 perhettä. Kiva. Vapaaehtoistyöntekijöiden määrä on myös älytön: 1,7 miljoonaa!! Expon päätyttyä kaikki paviljongit varmaankin puretaan ja alueelle rakennetaan taas jotain uutta. Kiinassahan tämä on mahdollista.

Expoon menijöille pari vinkkiä:

1. Hyvät kengät. Oikeesti. Ihan sama, kuinka rumat ne kuusi vuotta vanhat tennarit on, mutta jos ne on mukavimmat, niin laita ne. Tuolla alueella joutuu käveleen aivan älyttömiä matkoja ja seisomaan jonoissa tuntitolkulla.

2. Mahdollisimman vähän tavaraa. Se kevytkin laukku alkaa painaan illan päälle aika mukavasti. Reppu olis ergonominen vaihtoehto, mutta sitä on hankalampi vartioida mahdollisten varkaiden varalta. Ja ei mitään passeja tai luottokortteja tai muuta arvotavaraa mukaan tietenkään.

3. Tuoli. Varsinkin toisena päivänä jonoissa seisominen alkoi tuntua jaloissa melko ilkeältä, joten jos jaksaa raahata jotain kevyttä retkituolia, niin kannattaa ottaa matkaan.

4. Muista syödä. Ruokapaikkoja löytyy paljon, mutta ne on keskittyneet vahvasti aina tietyille alueille. Känkkäränkkä tulee kuitenki nopsaan, jos verensokeri tippuu liian alas. (Kokemuksesta en tietenkään tiedä tätä..)

5. Hyödynnä expoalueen busseja. Me tajuttiin vasta toisena päivänä, että niillä on helppo kulkea jos jaksaa vaivaantua vähän kauemmas paviljongeilta. Bussit on ilmaisia ja ne kulkee jollain ihme systeemillä, joka saa ne kuulostamaan samalta kuin metro.

6. HYVÄT HERMOT. Expossa käy päivittäin noin 400 000 ihmistä, joten yksin ei tarvi olla. Kannattaa muistaa pitää puolensa jonoissa, jotkut on tosi törkeitä etuilemaan. Kaikenlaisia opiskelija- ja koululaisryhmiä ja kiinalaisten eläkeläisten seuramatkaryhmiä riittää myös.

Oltiin taas aika myöhään liikenteessä ja saavuttiin expoalueelle kahden aikaan iltapäivällä. Tänne ei ollu helppo tulla metrolla, sillä keskustan metroasemillakaan työntekijät eivät oikein osanneet sanoa, mille pysäkille olisi pitänyt jäädä. Jäätiin sitten liian kauaksi ja jouduttiin kävelemään aika pitkä matka lähimmälle portille. Pääsymaksu oli aikuiselta 160RMB:tä ja opiskelijalta 100RMB:tä. Ei oikeastaan tietty, minne kannattais mennä, joten käveltiin vaan eteenpäin ja tultiin ekaks Pohjois- ja Etelä-Amerikan alueelle. Kuten näkyy, oli siellä muitaki jonottamassa.

Eka paviljonki mihin mentiin, oli USA. Kiinalaiset on yleisesti jumalattomia USA-faneja ja jonotki tonne oli sen mukaiset. Mutta ajateltiin, että USA:n paviljonki olis varmaan mahtava. Tää paviljonki oli sellainen, joka kuljettiin läpi isoissa ryhmissä - ohjelma oli tavallaan johdettua. Suurin osa paviljongeista oli toki sellaisia, että sielä sai pyöriä omin päin. Kiinalaisia hauskuutettiin viedoilla, jossa  monet eri amerikkalaiset yrittivät opetella puhumaan kiinaksi pari lausetta.

Ja tuttujakin näkyi! Barak ja Hilary puhuivat kauniita maailman tulevaisuudesta ja kansojen yhteistyöstä ja lapsista.

Toisessa auditoriossa oli aika pitkä 4D-esitys (!), jossa pieni tyttö halus istuttaa nätin puutarhan betonihelvetin keskelle jne. Lopussa oli siistiä, kun videossa myrskysi, niin auditorion katostakin tuli vettä ja penkit tärisivät.

USA:n paviljongin jälkeen lähdettiin käveleen kohti Euroopan aluetta - pitihän Suomen paviljonki ehdottomasti tsekata.

Romania.

Turkki.

Viro. En oo varma, onko tuo glitterhökötys osa tuota Viron paviljonkia vai onko se jonku maan oma.

SItten törmättiin tämmöseen kaunokaiseen. Olin niin mielissäni, kun ympärillä oli jotain Suomalaista, että tästä pitänee varmaan tehdä ihan oma postaus. :)

Mitä onkaan tapahtunut viimeisten viikkojen aikana?

- Varasin lennot ja tulen jo juhannukseksi kotia! 22. päivä aamulla lennän täältä Pekingiin ja seuraavan päivän aamuna puolestaan Moskovan kautta Helsinkiin, josta taas Blue1:n nuorisolipulla illaksi Ouluun. Tämä vain, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti. Jänskättää, sillä Moskovassa vaihtoaikaa on huimat 1h 15min, ja ottaen huomioon, että tämän kevään matkoja ei ole tehny mitenkään onnellisten tähtien alla, todennäköisyys sille, että jokin menee pieleen, on pelottavan suuri. Pekingissä tarkoitus on kuluttaa viimeiset yuanit kaupoissa kierrellen ja vois jopa käydä siellä kauneushoitolassa, mikä on ollu suunnitelmissa koko kevään ajan. :D

- Vietettiin yksi pitkä viikonloppu täällä kolmestaan Hüseyinin ja Fahdin kanssa, kun muut lähti Expoon. Pojat osti "kanaa" paikallisesta muslimiravintolasta, mutta saivatkin "kanan". Sitä sitten nyljettiin meidän keittiössä ja oli tosi kivaa säikäytellä mua irtileikatulla kananpäällä. Ei siinä, hyvää ruokaa siitä loppujen lopuksi tuli, mutta ite ostan mielummin kanan rintafileitä Wal-Martista. :P

- Oon opiskellu. Oikeasti! Eniten harmia aiheuttaa tällä hetkellä Investment-kurssi, josta on itse asiassa huomenna välikoe, enkä osaa mitään. Kurssi siis käsittelee yleisesti sijoittamista osakkeisiin, rahastoihin jne ja oletetaan, että opiskelijoilla on jo taustatietoa aiheesta. Itsehän olen kuluttanut useita tunteja googlettelemalla, että mitäs se joukkovelkakirja nyt tarkoittaakaan käytännössä. :D Mielenkiintoinen kurssi toki ja opettaja on mukava uusiseelantilainen proffa (joka toivottavasti tekee mulle helpon tentin). Jahka huomisesta tentistä selvitään, niin alkaa armoton kiinan opiskelu, sillä kolmesta tentistä pitäisi suoritutua ens viikolla. Brr!

- Opiskelun vastapainoksi oon pelannu Simssiä! Itse asiassa muistin vasta pari viikkoa sitten, että mulla on se peli mukana, ja se on ollu menoa sen jälkeen. :D Sanokaa mitä sanotte, mun mielestä se on aivan mahtava peli. Oi joi, sielä on Simssin puolella nyt menossa niin hurjia perhedraamoja, että on kova työ pidättäytyä siitä irti. 

- Lähetin paketillisen mun vaatteita kotia. Tavaraa on kertyny sen verran, että yhteen matkalaukkuun niitä ei olis saanu mahdutettua mitenkään, saati että ne pysyisivät lentoyhtiöitten painorajojen sisällä. En myöskään ollut valmis jättämään osaa vaatteista kylmästi vaan tänne, joten 10 kilon paketti matkaa tällä hetkellä.. ..jossain. Ei mitään hajua, että missä, eikä pajon anneltu mitään lähetyksenseurantakoodeja. Sormet ja varpaatkin ristiin, että neljän viikon kuluttua se saapuu Ouluun. :)

- Vietin viikon YKSIN täällä Nanchangissa. No, ei toki täällä kirjaimellisesti yksin tarvitse olla, mutta muut vaihtarit oli viikon verran reissussa. Hüseyin, Fahd ja Cihanin viettivät reilun viikon Honkkareissa ja Guangzhoussa ja Gabba ja Almer kävivät jossain pikkukaupungissa ihailemassa kiinalaista luontoa. Aikamoisia tuliaisia oli pojat ostanu Guangzhousta - on Louis Vuittonin huivia ja kenkää, Rolexia, Ray Bania, Pradan ja Guccin laukkua jne. Feikkituotteiden ostaminen on aivan naurettavan helppoa: Fahd esimerkiksi oli kysynyt sukulaisiltaan näiden toivomien design-mekkojen malleja, printannu kuvat paperille, marssinu sopivaan kauppaan ja kysynyt, että löytyiskö tämmöstä. Ja oli muuten löytyny.

Surullisilta ne feikkituotteet näytti silti. Laukut huusi "TEKONAHKA" kilometrien päähän, ja muutenki ne näytti samanlaisilta laukuilta, mitä saa Citymarketista, Pradan logo vaan lätkäisty kylkeen. Jos feikkituotteita haluaa kuitenkin Kiinasta hankkia, niin Guangzhou on se paikka. Löytyy varmasti hyvää laatuakin. Edelleen kuitenkin ihmettelen, miksi se on niin tärkeää saada tennarit, jossa lukee pienellä Louis Vuitton, varsinkin, jos niistäkin pitää pulittaa se 50 euroa. Samalla rahalla saisi varmasti aivan yhtä fiksut, aidot kengät joltain tuntemattomalta merkiltä. Saati ne sukat, joissa lukee varressa D&G, huvittaa.. :D

- Oon tuskaillu tämän hiusvärin kanssa. Täällä Kiinassa en ala tälle tekemään enää mitään, mutta kotiutumisen jälkeen olis kampaajan paikka. En osaa päättää, miten suhtaudun tähän haalistuneeseen hiusväriin - toisaalta pidän siitä, sillä se Pekingissä värjätty ruskea oli mun mieleen sittenkin liian punertava ja tasaisen sävyinen. Tämä oli siis lähtötilanne ennen Thaimaata..

..ja tältä se näyttää nyt. Blondi. Yritin jälleen kerran tehdä suoristusrautakiharoita, mutta ei siitä sen enempää. :D 

Joo, enköhän tee saman kun viime kesänä, ja marssi tuon alla olevan kuvan kanssa kampaajalle. Ton värinen tukka kiitos. Pitänee varautua siihen, että ei se lopputulos silti ihan saman näköinen ole. :D

- Oon saanu uuden kiinalaisen kaverin, Vanessan. Se istu kavereineen mun lähellä yhdellä luennolla ja väliajoilla tulikin tiukkoja kysymyksiä. Vanessa oli puhenaisena ja kaverit tyyty kikattamaan hillittömästi ja kuiskaileen toisilleen kiinaksi. Kysymykset käsitteli pääasiassa Suomea ja vaihto-opiskelua täällä, mutta kaikkein suurimman kikatuskohtauksen tytöissä aiheutti kysymys mun seksielämästä. :P Lisäks tytöt oli aivan pöyristyneitä, kun kuulivat, että mun kämppis on jätkä. Sama reaktio esiintyy myös kiinalaisilla pojilla, kun Hüseyin kertoo asuvansa mun kans. Kiinalaiset on aika naiveeja vielä parikymppisinäkin, eivät kuulemma voi olla vastakkaisen sukupuolen kanssa tekemisissä, koska heidän pitää opiskella koko ajan eikä mikään saa häiritä sitä - vaikka kovasti tekis kaikilla kuitenki mieli. Sama koskee baarissa käymistä. Vanessa kavereineen ei käy koskaan baarissa, koska heille on sanottu, että se on vaarallista (pyh) ja koska se häiritsee opiskelua, niin hän ei kuitenkaan sais ketään kaveriksi baariin. Mutta hei, kaikki ajattelee, että ei voi mennä ulos, kun ei saa ketään kaveriksi, mutta kaikilla kuitenki kiinnostais lähteä...? Oonko mä ainoa, joka keksii ratkaisun tähän. :D

Toki kiinalaisia rajoittaa yliopiston puolesta asetetut naurettavat holhoamissäännöt. Aamuisin pitää ilmoittautua tiettyyn aikaan (ennen kahdeksaa!), jotta yliopisto tietää, että ko. opiskelija on herännyt, ja jos jättää lukuvuoden aikana liian monta kertaa ilmoittautumatta, seuraa sanktiota. Iltaisin puoli yhdeltätoista tarkastetaan, että kaikki ovat huoneissaan. Asuntolasta ei saa myöskään poistua tai sinne ei saa tulla takaisin yhdentoista ja aamukuuden välillä. Semmosta, ei ne Oulun yliopiston "läsnäolopakot" kovin pahoja olekaan..

Vanessa halus, että opettaisin sen tekemään länsimaalaista salaattia. SALAATTIA. Mä yritin selittää, että se on ihan yksinkertaista, mutta ei. Mentiin sitten supermarkettiin, jossa ei kuitenkaan ollu sopivia aineksia enää myöhään illalla. Tosin epäilen, että "salad" tarkoittaa Vanessalle jotain muuta kun mulle, sillä se kyseli, että eikö siihen laitetakaan näitä nuudeleita ja noita säilykkeitä ja maitoa? Joo, ei. Pääsin myös käymään Vanessan asunnolla, joka on tyypillinen kiinalaisten opiskelijoiden asuntolakämppä. Hui! Olin kuvitellu, että ne on pienet ja kurjat, mutta silti järkytyin vähän. Neljä parisänkyä vieri vieressä, välissä puolentoista metrin levyinen käytävä. Jokaisen parvisängyn alla oli tila muulle elämälle, eli noin kaksi neliömetriä vaatekaapille, kirjoituspöydälle ja henkilökohtaisille tavaroille. Kiinalaiset lienee hyviä pelaamaan Kaatuvaa tornia, sellasilta niiden kirja- ja tavarapinot ainakin näytti. :D

Siinä oli pääasiassa mun kuulumiset. Expokuvatkin on jo aika hyvin latautuneet, joten niistä lisää lähipäivinä!

Lauantaina nukuttiin taas aivan liian myöhään ja lähdettiin seikkaileen metrolla kohti puistoa. Helppoa kuin heinänteko jälleen kerran, sillä puistolle oli oikein oma metropysäkkikin.

Ennen huvipuistoa koin elämäni karmeimman ruokakokemuksen. Kyllä nyt läskilihakeitot ja kampsut on löytäneet voittajansa! Oon tällä reissulla syöny kaikkea epämääräistä, siilin ja aasin lihasta pikkulintujen mahalaukkuihin, mutta tämä on kyllä ehdoton yliveto. Mentiin metroaseman kupeessa sijaitsevaan pikaruokapaikkaan, joka näytti viihtyisältä ja jossa oli paljon asiakkaitakin. Hajukaan ei ollu paha, monesti kiinalaisissa ruokapaikoissa on. Ei tietenkään ymmärretty merkeistä mitään, joten osoitin vaan kuvaa, jossa oli monilokeroinen lautanen täynnä riisiä, vihanneksia ja jotain ruskeaa lihaa, oletettavasti häränlihaa. Ei voi olla kovin pahaa.

No, mitäs sanotte TÄSTÄ??!! Mitä tämä ees ON?? Hyi saasta, hyi hitto, hyi vit..si, hyi %¤#/&=¤=¤!!! Ei ollu ihan härkää ei. Haju oli yllättävän neutraali, mutta kattokaa nyt tuota! Olin aluksi varma, että tuo on joku osa härän sukupuolielimiä, siltä tuo paksu ja kaareutuva nahka ainaki vahvasti näyttää. Mutta sitte käänsin nuo kokkareet ympäri ja löysin nuo luut. Hyi saasta, hyi saasta. Ja mites toi aivoilta näyttävä mömmö tuossa keskellä! Pitkän tutkailun jälkeen tultiin siihen lopputulokseen, että tuo on sian sorkka. Nilkasta pätkästy sian sorkka. Ei oikeasti riitä meikäläisen verbaaliset kyvyt kuvailemaan sitä, miten ällöttävää oli ku tuollaset oli omalla lautasella, 40 sentin päässä omasta naamasta. Muu annos koostui lasinuudeleista (HYI SAASTA), epämääräisestä salaatista (HYI SAASTA), tofukeitosta (HYI SAASTA). Riisiä sentään söin pari lusikallista.

Ei paljo naurattanu.

Huvipuiston portilla meinasin saada känkkäränkkäkohtauksen, kun tajuttiin, että puisto oli enää vaivaiset kolme tuntia auki. Mitä siinä ajassa ehtii, jonottaa yhteen laitteeseen kun shanghailaisessa huvipuistossa on lauantaisin varmaan astetta enemmän ihmisiä? Atte lupautu tuleen huomenna uudestaan puistoon (aww), mutta onneksi ei tarvinnu, sillä jonoja ei ollut yhtään. Tai no, kerran saatto joutua katsomaan vierestä jonkun suositun laitteen pyörimisen, mutta pääasiassa piti odotella, että laitteet täyttyy ihmisistä. Älytöntä! Hinta oli myös naurettava, 80RMB:tä eli reilu 8 euroa, ja sillä sai mennä kuuteen laitteeseen. Puisto oli tosin pienempi kun luultiin, mutta kolme tunti oli juuri passeli aika tuonne. :)

Maailmanpyörä oli aikamoinen! Huomatkaa kyyneleiden takia pilalle menneet meikit. Kyllä, on se nyt myönnettävä että ah niin peloton ja hurjapäinen Reiska ei ole enää entisensä. Oon tullu vanhaksi, pelottaa laitteissa! :( Tässä vaiheessa oltiin käyty ainoastaan yhdessä laitteessa, joka näytti ihan lällyltä. Siinä istuttiin "mootoripyörän" selässä sellaisella pyörivällä alustalla, joka vielä meni päästä päähän halfpipe-rataa. Särkänniemeen Tyrsky-laitteen tyyppinen siis. No, kukahan se huutaa siinä pahemmin ku lapset ja puristaa kiinni ja pelkää henkensä edestä.. Jep, minä. En sentään itkeny, mutta jotain kauhun ja ilon sekaisia kyyneleitä vuodatin. Olin aluksi kiusannu Attea, kun se myönsi, ettei välttämättä uskalla lähteä hurjimpiin laitteisiin, mutta se vaan naureskeli ja nautti kyydistä. Ei sen näin pitäny mennä, prkl..

Se "lälly" laite siis alavasemmalla, tuo keltainen. Näkymät maailmanpyörästä oli muutenki komeat, kaupunki jatkui harmaana massana silmänkantamattomiin asti.

Tämän laitteen nimeä en muista, mutta ristin sen Helvetinkoneeksi. Atte vähän arkaili ennen tuohon menoa, mutta mää vakuuttelin, että oon ollu tuon tyyppisissä laitteissa aiemminkin, eikä ne ole pahoja. Eipä vissiin!! Sellainen 45 asteen poikkeama alkuasennosta oli vielä ihan jees, mutta ei juma kun se nousi noin ylös kun tuossa kuvassa ja vielä korkeammallekin. Mä puristin kauhuissani kiinni, jalat istuimen alle puristettuina, pidin silmiä kiinni ja joko huusin tai sadattelin "Mää kuolen, voi luoja että pelottaa, millon tää loppuu, en mee v***u enää yhteenkään laitteeseen, MILLON TÄÄ LOPPUUU?!?!". Pahinta tuossa, ja kaikissa muissakin laitteissa, oli se, että siinä pääsi hölskymään. Kun tuo nousi vielä korkeammalle kuin tuossa kuvassa, tunsi miten persus irtosi penkistä ja siinä roikkui ainoastaan sen hartiatuen varassa. En mää esim. Särkänniemen Tornadossa tai Lintsin Kieputtimisessa (vai mikä se nykyään on) pelkää, koska ne turvakaaret puristuu niin lujasti kiinni, mutta auta armias jos ne jää tolleen löysälle. Hyi. Tärisevin jaloin tuolta käveltiin pois. Tai minä kävelin, Aten mielestä tuo oli kiva laite ja se piti silmiä auki koko ajan. Just. :D

"Sä näytät aina niin vaivaantuneelta jos otan susta kuvia." "Jaaha, no oisko parempi että poseeraisin näin?!" "No, itse asiassa melkeinpä olis.." :D

Tässä oli sitten suurinta kauhua ja kunnioitusta nauttiva laite. Tuo vaunu kiipesi hitaaaaasti tonne ylös, josta se lähti tippumaan alas silleen, että kyytiläisillä oli selkä menosuuntaan päin. Loppuradasta ei ole kuvaa, mutta se teki siinä korkkiruuvisilmukan ja nousi vielä huippukorkeuteensa radan päässä (näkyy tuossa Helvetinkone-kuvassa takana). Siitä se sitten palasi samaa reittiä takaisin lähtöruutuun. Olin niin järkyttyny Helvetinkoneesta, että jos olisin ollu yksin huvipuistossa, niin en olis takuulla menny tähän laitteeseen. Atte sai kuitenkin tsempattua sen verran, että jalat edelleen täristen mentiin istumaan. Monta kertaa piti varmistaa, että turvakaaret oli varmasti kiinni ja matka tuonne ylös oli se kaikkein pahin. En ole kovin montaa kertaa elämässäni pelänny niin paljon. Kun se lopulta lähti hitaasti valumaan taaksepäin, pelko hävisi sillä rata oli yllättävän mukava ja ennen kaikkea nopeasti ohi. :D Käytiin toisenkin kerran tuossa laitteessa, kun jäi yksi lippu yli!

Parissa muussakin vuoristoradassa käytiin, mutta en nyt jaksa niistä tarinoida - en usko, että ketään kummemmin kiinnostaakaan. :D Mutta voin todellakin suositella tuota huvipuistoa Shanghain kävijöille. Koko päivää siellä ei saa kulumaan jos on yhtä vähän jonoja kuin nyt oli, mutta muutamaksi tunniksi aivan loistava paikka ja ennen kaikkea se hinta-laatu-suhde on uskomaton. :)

Metroasemalla oli kätevä automaatti, josta sai jos jonkinlaista lääkettä.

Huvipuiston jälkeen mentiin mässäilemään Pizzahutiin. Söin maailman ihaninta mangovaahtokakkua, mutta pitsassa ällötti ne porsaanlihapalat. Ne maistui just siltä, miltä tuolla huvipuistossakin haisi kiinalaisten pikaruokakojujen edessä - eli kuvottavalta.

Illalla lähdettiin ulos, kierteleen Bundin aluetta, jossa meidän hostellikin oli, ja tarkoituksena oli lisäks käydä siemailemassa pari cocktailia hienoissa baareissa. :) Aloitettiin "perinteisesti" Captain Barista meidän hostellin katolta. Tällä kertaa ihmisiä oli melkeinpä liikaa ja ei viihdyttykään kovin kauaa. Ihania nuo Diorin mainokset. :}

Tuohon oli rakennettu väliaikainen höskä noita Dior-bileitä varten. Paljon siellä näytti ihmisiä palloilevan ja David Guettan Memories sieltä pauhasi vaikka kuinka kauas, mutta ei ihan kehdattu yrittää sisään. :D

Jes, mun viehätysvoima on palautunu tämän vaalentuneen tukan ansiosta! :D Jes, jes! Ehdin tosiaan jo vaipua epätoivoon, ku kukaan ei tullu pyyteleen mua kuviin, kun hiukset oli tummimmillaan, mutta nyt on nekin kurjat ajat ohitse.

Eipä siinä kummempia, kierreltiin ja pällisteltiin. Käytiin vielä yhdessä oluttuvassa, jossa mä otin ekaa kertaa ikinä Frozen Margaritan. Mitä hittoa, sehän on jotain suolalitkua? :D Ihan kamalaa, jäi juomatta. Onneksi mentiin aika aikaisin nukkumaan, sillä seuraavat kaks päivää oli kuluttavimmat pitkään aikaan - EXPO.

Maisemat välillä Nanchang - Shanghai oli ankeita. Nähtiin me sentään muutama ydinvoimala ja hassuja, Muumitalomaisia taloja, joissa oli monta "tornia" ja siipeä.

Mentiin jälleen Captain Hosteliin, jossa olin ollu siis jo aiemmalla Shanghain vierailulla. Voin kyllä suositella hostellia kaikille, sillä huoneet ovat hintaansa nähden mukavia ja siistejä ja henkilökuntakin on ystävällistä. Ja illanviettopaikkaa etsiessä ei tarvi lähteä merta edemmäs kalaan, sillä hotellin yläkerroksesta löytyy mukava ja ulkomaalaisten keskuudessa suosittu baari, josta on tosi hyvät näkymät Pudongin skylineen! Miinusta tulee tosin wi-fi:n puuttumisesta. Respassa on pari tietokonetta, joilla pääsee ilmaiseksi nettiin, mutta ne tuppaavat olla aina varattuja. Jääkaappia huoneista ei löydy, vaikka itse koen sen kohtalaisen tärkeäksi ominaisuudeksi.

Suunnattiin hostelliin asettautumisen jälkeen Nanjing Lu:lle, joka on keskustan tunnetuin ostoskatu. Olin etukäteen googletellu Bershkojen ja TopShopien osoitteita, mutta paikan päällä totesin, että parasta käyttää viimeiset päivät johonkin muuhun kuin Aten kiduttamiseen naisten vaatekaupoissa. Olinpa kiva enkö!

Voin kuvitella, että on melko turhauttava työ olla se tyyppi, joka yrittää hillitä tuota suojatiekaaosta. Ihan sama kuinka kovaa puhallat siihen pilliis ja yrität estää ihmisiä ylittämästä tietä, kun valot vaihtuu punaisiksi, niin aina sieltä pari(kymmentä) pirulaista ehtii luikkia. :P

Käytiin me tosin lähellä olevissa kaupoissa. :> Mukaan tarttui ainoastaan Zaran nudet ballerinat. Ikäviä muuten sellaiset rajoitukset, että kuinka monta vaatetta saa viedä kerralla sovituskoppiin. Ite otin taktiikaksi haalia ensimmäisellä kierroksella mukaan kiinnostavimmat housut ja hameet, toisella kierroksella mekot ja kolmannella yläosat. Tuntu, että tällä kertaa tuolla ei ollut yhtä paljon feikkituotteiden kaupustelijoita kun ennen. Varmaan expon takia pyritty siistimään katukuvaa.

Häpiii!

Kun oltiin saatu kaupoista tarpeeksemme, niin päätettiin lähtä ihasteleen Pudongin alueen yöilmettä. Aiemmalla kerralla kävin sielä päivällä, joten maisemat oli aika harmaat - toisin oli nyt! Suu melkein loksahti auki kun astuttiin metrotunnelista ulos. Oli NIIIIIN kaunista. Mites noi puut hei? <3 Valokuvissa ne ei tietenkään näytä yhtä mahtavilta ku livenä, mutta voin kertoa että ne oli aivan järkyttävän ihanat. Eniten oli noita vihreällä valaistuja, joissa roikku vielä valotähtiä, mutta seassa oli myös sellaisia, joissa oli "pisaravalot", eli näytti kuin oksista olisi valunu jättimäisiä hopeisia pisaroita. Miksei Suomessa oo tämmöstä?!!? Ai niin, koska känniset ihmiset tai nuorisorikolliset tai muuten vaan jumalan mieliharmit rikkois ne kuitenki. :(

Joo, ois varmaan astetta kivempaa tehdä ylitöitä jos huoneen ikkunasta ois tollanen maisema.

Paljollakohan ME&CITY ostais tän kuvan uuden kampanjan mainoskuvaksi? :D

Nää korkeimmat rakennukset on korkeampia kun mitä WTC oli. Jos joskus perustan firman, niin tässä vois olla näppärä kiinteistö ensimmäisen toimiston sijaintipaikaksi.

Siis nuo puut, huh huh. Matkustakaa äkkiä Shanghaihin, että ehditte nähdä nuo valot - arvelen, että ne on viritetty Expovieraiden iloksi.

Ja millon meikäläinen sitten palaa Suomeen? Vaihtoehtoja on muutama:

1) Suoritan viimeisen tentin 23.6 ja lähden samana iltana Pekingiin ja sieltä heti Suomeen. Miinuspuolena juhannuksen sattuminen samaan saumaan, ankeaa palata Ouluun jos siellä ei ole ketään. Ja kulkeeko sillon ees junat?

2) Suoritan viimeisen tentin 23.6 ja lähden seuraavana päivänä Pekingiin ja olen siellä pari päivää, jotta pääsen Suomeen mukavasti just juhannuksen jälkeen, kun kaikilla on krapula ja toivon mukaan hulluna uusia juhannusjuoruja kerrottavana. Toki vois täällä Nanchangissakin oleilla muutaman päivän vielä, mitä mä ees tekisin Pekingissä yksin, shoppailisin vähän lisää täytettä tursuaviin matkalaukkuihin?

3) Skippaan viimeisen tentin (hehe) ja pääsen lähteen jo juhannusviikon alussa Suomeen. Tämä vaihtoehto houkuttaa kovasti, mutta olis se kiva niitä noppiakin saada.

Nyt kuitenkin taas matkakertomuksen pariin! Neljän Hong Kongissa vietetyn päivän jälkeen koitti se ikävä hetki, kun piti pakata kamppeet ja lähtä kohti Nanchangia. Tämä siis sen takia, että kävisin näyttäytymässä koulussakin pari kertaa. Muut vaihtarit olivat palanneet Singaporesta Nanchangiin pari päivää aiemmin kuin me, joten en onneksi ollu paljon pidempään poissa.

Nyt mentiin junalla toiseen suuntaan, eli Kowloonista Guangzhouhun, josta lennettiin Nanchangiin. Vaikka kaupungit ovat kohtalaisen lähellä toisiaan (puhutaan siis sadoista kilometreistä toki), junamatka kestää 13 tuntia, eli liikaa. Lisäks lentäminen on samanhintaista kuin junalla matkustaminen, joten ei ollut mitään syytä puksutella junalla (ympäristöasioista me varakkaat länkkärituristit ei tietenkään välitetä).

Lähdettiin ajoissa liikenteeseen, sillä ei oikein osattu arvioida, kauanko siirtymisessä Guangzhoun lentokentälle menisi. Oltiin sitten kentällä kuutisen tuntia ennen lennon lähtöä, mutta onneks oli hömppälehtiä mukana. Kentällä multa perittiin ekaa kertaa ikinä maksua liian painavista matkatavaroista. Laukku painoi muistaakseni 24 kiloa, jolloin jouduin pulittaan hurjat seitsemän euroa lisämaksua. Tämä oli kuitenkin vaan kiinalaisen lentoyhtiön hintataso, kuulemma eurooppalaisilla lentoyhtiöillä maksut saattaa nousta aivan älyttömiin summiin. Siinäpä siis mukava pikku ongelma ratkottavaksi ennen kotiin lähtöä: miten saan kaikki mun tavarat takaisin Suomeen mahdollisimman edullisesti, ottaen huomioon, että jo tullessa mun laukku paino 27 kiloa ja kyllä sinne lisätäytettä on kertyny ihan mukavasti. Postissa lähettäminen lienee ainoa vaihtoehto, sillä en fyysisestikään pysty raahaamaan kovin paljon paivampaa laukkua, saati useampaa. :P

Perillä Nanchangissa oltiin keskiyön aikaan ja hypättiin suosilla ekaan taksiin ja maksettiin ylihintaa siitä, että pääsiin tänne mun kämpille. Edelliset kerrat on opettaneet, että on ihan turha yrittää etsiä puolenyön aikaan kentältä taksia, joka suostuu käyttämään mittaria. Kotona olikin vastassa hymyilevä Hüseyin ja paskanen huone. Ihan pisti hävettämään, joten ei kun moppi käteen ja luutuamaan. Tässä todistekuvaa kaikille epäilijöille siitä, että minäkin OSAAN ja KYKENEN siivoamaan -jos haluan.

Samalla kun mä ahkeroin, Atte otti kuvia tästä kämpästä ja pitää laittaa ne tännekin, kun aiemmin en ole tätä Kiinan kotia esitellytkään! Tässä näkymä "ruokailutilasta" olohuoneeseen. Aika karua. Mutta tuo parveke on ihana hyvällä säällä, voi olla että kärsin järkyttävistä vieroitusoireista kun palaan kotia ja tuuletusräppänää saa auki ainakin 15 senttiä.

Olohuoneesta keittioon, joka on siis tuolla lasiovien takana. Huomatkaa pehmeä ja kutsuva sohva.

Vessan peili sentään näyttää aivan asialliselta. Lisäksi meillä on luksus-suihkukaappi, josta saa haluessaan kuulumaan radion! (En tosin ole ikinä käyttäny sitä toimintoa..)

Seuraavana päivänä mun oli vääntäydyttävä kouluun, jolloin tutkimusmatkailija lähti yksin kierteleen kampusta. Kyllä on taas ollu kiinalaisilla tytöillä kikattamisen aihetta. ;)

Supermarket. Ja lisäks elektroniikka-, urheiluväline-, kenkä-, lelu-, kosmetiikka- ja ties mikä muu kauppa. Löytyy myös kuntosalia, pesulaa ja asuntojakin.

Missähän se on seikkaillu, en ole ite ikinä ajautunu tämmöselle sivukujalle. :D

Illalla oli suuret suunnitelmat lähteä kaupungille, mutta jotenkin se kotona mähöäminen ja torkkuminen oli niiiiiiin paljon houkuttelevampi vaihtoehto..

Seuraavana päivänä kuitenkin lähdettiin Nanchang Cityyn! Tarkoituksena oli ostella vähän vaatteita (Atelle lähinnä tietenki) ja perus nähtävyyksien katseleminen. Tosin en tainnu olla kaikkein asiantuntevin opas.. "Mikä tuo kaarirakennelma on?" "Öö, en tiiä." "Mitä tuolla tavaratalossa myydään?" "En tiiä. Oho helekkari, täällähän myydään Vero Modan ja Onlyn vaatteita, miks en oo aiemmin käyny täällä!?!"

Paras kuva, joka musta on otettu koko vaihtokevään aikana. Annikalla tais olla Pekingissä ihan missiokin "Pakkohan susta on edes yks hyvä kuva saada!". No, ei vissiin saatu. :P

Kiva heitellä avaimia tuolta yläkerroksista. Niistähän tulee tappava ase tuolla matkalla saavutetun kiihtyvyyden ansiosta.

Suunnattiin Bayi Squarelle, lähinnä siksi, koska en osaa sanoa taksikuskille mitään muuta paikan nimeä. :D Mutta eipä se haitannu, sillä olihan tuo kommunistisen puolueen ja vallankumouksen kunniaksi rakennettu aukio vieraalle esiteltävä. Aika samalta nämä kuvat näyttää kuin sillon maaliskuussakin, paitsi lämpötilaeroa on se 20 astetta. Nyt tuolla olikin aika paljon ihmisiä ihan vaan hengailemassa töiden tai koulun jälkeen.

Oon saksinu noita pidennyksiä vähän lyhyemmiksi, jotta latvat ei näyttäis ihan noin rikotuilta. Yllättävän hyvin ne kuitenki sulautuu siihen mun palaneeseen kuontaloon.

Teree, oon Reiska ja oon just ollu kaks viikkoa Thaimaassa ja Malesiassa! Ai miten niin "cold turkey" -jalat..

Kellä muulla tulee kommunismi mieleen tästä rakennuksesta?

Tunnistan tosta ainaki viisi merkkiä! Muitaki oon nähny, jossain, merkitystä en vaan muista..

Ja sitten eiku asiaan! Myyjätytöt oli lievästi sanottuna innoissaan, kun Atte meni shortsikaupoille. :D Kun se meni sovituskoppiin, niin tytöillä petti pokka ja ne alko kikattaan ihan hysteerisesti siinä ulkopuolella. Muutenki huvittaa (ja usein myös ärsyttää) kiinalaiset myyjät, kun niiden työnkuvaan vissiin kuuluu asiakkaiden perässä kulkeminen ja erilaisten vaatekappaleiden tyrkyttäminen. Englantia puhuvat muistavat aina mainita, että tämä ja tämä vaate on "new collection" ja kaikki, mitä satut koittaan päälle on "ooooh, very beautiful", vaikka tosiasiassa kokeilisit vaaleanpunaista makkarankuorta, joka ei todellakaan imartele sun keskivartaloa.

Vaikka tämä kuva antaa muuta ymmärtää, niin tällä kertaa se olin minä, jolla petti kunto ensimmäisenä! Kymmeneen asti illalla me siellä pyörittiin, ja niitä shortseja ei sitten tietenkään löytyny.

Seuraavana päivänä mulla oli koulua ja tutkimusmatkailija nautti taas yksikseen maisemista, tällä kertaa sateenraikkaassa säässä.

Mitähän tässä on yritetty kuvata, zoomi ei vaan ole riittäny. :D

Oho.

Loppukevenneyksenä kuva mun Nanchang-lookista. Aina ei jaksa panostaa. Tosin Atte sentään keksi kehuttavaakin, kuulemma tuo takin väri sopii mulle hyvin. :}

Oih, eihän siitä pääse mihinkään, että olis se paljon mukavempaa, jos olis tullu jonku kaverin kanssa tänne vaihtoon. Varsinkin, kun täällä ei ole paljoa tekemistä, saati muita vaihtareita. No mutta, onpa tämä tälleen ollu ainaki tosi opettavainen ja once-in-a-lifetime kokemus! :)

Mentiin taas Star Ferryllä toiselle puolelle, mistä otettiin toinen lautta Lantaulle. Matka kesti puolisen tuntia ja kustansi.. ..en muista paljonko, mutta aika vähän!

Lantaulla tuntui, kun olisi tullut toiseen maahan. Ei jälkeäkään pilvenpiitäjistä, luksusliikkeistä, autoista, ihmismassoista. Ilma oli ihanan raikas ja ympäristö mahtavan värikästä. Meillä ei ollut kummempia suunnitelmia, mutta heti satamasta bongattiin läheinen mukavan näköinen ranta ja päätettiin suunnata sinne.

Sää oli lämmin, mutta taivaalla oli hulluna pilviä, mistä johtuen aurinko aina aina päässyt porottamaan täydeltä teholta. Ite olin onneksi niin fiksu, etten tajunnu ottaa bikineitä mukaan (eikä kukaan muistuttanukaan). Sen verran oli kuitenki porukkaa, etten kehdannu mennä uimaan alas.. alusvaatteisillaan ja jouduin tyytyyn sivustakatsojan virkaan.

Awww. :D

Parisen tuntia ehdittiin siinä pötkötellä, kunnes alkoi hämärtyä. Oon katkera, ku tuo neekeri ehti vissiin ruskettua jo siinäkin ajassa. >:/ Käytiin vielä syömässä paikallisessa ravintolassa, jossa söin ekaa kertaa ikinä ostereita! Maistu ihan samalta kuin ne pizzaan laitettavat simpukatkin.

Jouduttiin odotteleen yli tunti seuraavaa lauttaa takaisin ja haettiin 7Elevenistä vähän evästä, tai tarkemmin kurkun kostuketta. Kaksi kaljaa oli halvempi kuin yksi (mitä hittoa?!!), joten valinta oli helppo.

Mitä iloa on kalastaa räjäyttämällä tai myrkyillä? :D Varmasti herkullinen ateria luvassa sitten.

Oltiin aika myöhään takaisin Kowloonissa, mutta tehtiin vielä pikkuostoksia meidän hotellin läheisissä kaupoissa. Tiffanyltä sain lahjaksi upean kaulakorun ja siihen sopivat korvikset ja itse ostin timantein koristellut kalvosinnapit.

Vaatteet haettiin tietysti Chanelilta. Itse ostin nudenvärisen pikkumekon ja varastoon pari jakkupukia.

Ja pitihän se vielä uusi laukku saada kruunaamaan kokonaisuus. Ja en muuten ottanu Monogram-kuosista, ku niistä näkee aivan liikaa iljettäviä kopioita.

Semmosta. :D

Hong Kongin kuulumisia nyt kuitenkin lisää, jos tämä losa nyt suostuu toimimaan. Siispä, seuraavana päivänä mentiin katsomaan Honkkareiden varmaankin kuuluisinta nähtävyyttä, eli The Peakia -vuorta, josta on upeat näkymät koko saarelle ja muuallekin. Harmi vaan, että sää ei ollut kovin selkeä.

Huomatkaa muuten tuo mun "ruskea" tukka. Joo, se haalistu "jonkin verran" siellä Thaimaan ja Malesian auringossa. :D

Peakille mentiin suloisella raitiovaunulla, joka nousi niin jyrkkää vuoren seinämää pitkin, että mulla melkein jo pelotti. Matka oli muistaakseni aika kallis, mutta kyllä se oli sen arvoinenkin.

Haukkaparat, tollaisessa ilmassa pitää yrittää metsästää.

Komeat oli maisemat täälläkin! Nämä etualan talot ovat siis Hong Kong-saarta ja taustalla pilvien takana häämöttää Kowloon, joka on kiinteä osa mannerta.

Aurinko paisto silmiin, siksi nämä kuvat on tämmösiä killistelykuvia. Ei me olla oikeesti vihaisia vaikka siltä näyttääkin. :P

Oon kasvanu kiinni tähän farkkutunikajuttuun. Tykkään älyttömästi noista hihoista ja muutenki tuo on ihanan helppo ja kevyt vaate. Mitähän mä tostakin maksoin Nanchangissa, oisko ollu jotain 8 euroa jopa, hmm.

Peakin jälkeen piipahdettiin läheisessä ostoskeskuksessa, jossa ei ollut kyllä muuta hyvää kuin Zara ja Mango. Zarasta ostin ainoastaan yhden paidan (itse asiassa just tuon punaisen ryppyhihasen), sillä samat Zaran vaatteet olin jo kokeillu läpi Shanghaissa ja Kuala Lumpurissa monta kertaa. :P Toki kävin kuolaamassa niitä järkyttävän makeita bleisereitä. Yllätys, että mun low budget ei yhtäkkiä ollutkaan venynyt satasen jakkuun, vaikka tokihan se olisi ennen kaikkea sijoitus tulevaisuuteen, laadukkaita ja istuvia jakkuja tarvitsee aina..

Illalla suunnattiin Kowloonin etelärannalle rannalle katsomaan Symphony of Lightsia. Valoshow pidetään joka ilta klo 20 ja nytkin aika paljon porukkaa oli katsomassa sitä. (Miten mulla tulee aina sanasta "VALOSHOOOOOW" mieleen uusi vuosi -09 ja yks kaveri. ;D)

Mikään kauhean järisyttävä tuo show ei ollut, mutta kivasti ne valot kuitenki välkky samaan tahtiin musiikin kanssa. Kannattaa siis piipahtaa katsomassa, jos sattuu noilla huudeilla oleen iltakahdeksalta!

Mentiin vasta nyt kolmantena iltana Star Ferryllä lahden toiselle puolelle - pöljiä kun oltiin! Laivamatka oli tosi kätevä ja onhan tuo sata kertaa mukavampi tapa matkustaa kuin metro. Hinta on ihan naurettava, kaksi dollaria eli 20 senttiä! Metrolle plussa tosin siitä, että sillä pääsee lähemmäs Hong Kong-saaren keskustaa kun taas satamasta saa kävellä jonkun matkan.

Saaren puolella törmättiin heti kolmeen känniseen brittiin, jotka oli oikein innokkaita neuvomaan meitä sushiravintoloihin ym. Aten mielestä ne oli vähintään ryöstäjiä, mun mielestä ne oli vaan päissään ja siksi oli mukava jutella muille. :D Otettiin taksi Sohoon, joka on mukava pikku alue keskustassa. Se oli aivan ihanteellinen paikka meille, sillä kutsuvia ravintoloita oli joka kulmassa, samoin kuin baareja ja kauppojakin. Miks muuten niin monissa suurissa kaupungeissa on SoHo-nimisiä kaupunginosia? Joo, nimi varmasti henkii trendikkyyttä ja boheemiutta, mutta eikö vaihtelu virkistäis.

"Mennään tänne, täältä löytyy varmana halvempia ravintoloita." Tosin se intialais/pakistanilaistyylinen ravintola, mihin lopulta mentiin, ei ollut kovinkaan halpa vaan maksettiin kahden hengen illallisesta viineineen sellaset 20 euroa - ja tuli muuten melkein morkkis siitä, ku söi niin hiton kalliisti!

Sohossa oli myös kätevä liukuporrassysteemi, joten jyrkkiä mäkiä ei tarvinnut koikkelehtia korkkareissa vaan ne pysty nouseen mukavasti liukuportailla. Näitä lisää!